Normipäivä

Meillä on Ihmisemän kanssa aika hyvin vakiintuneet rutiinit. Se menee töihin aina aamulla, joskus aikaisemmin ja joskus myöhemmin, ja tulee kahdeksan ja puolen tunnin päästä takaisin. Sitten viikonloppuisin se ei mene ollenkaan, koska omien sanojensa mukaan se tekee jo arkipäivinä niin paljon töitä, ettei enää viikonloppuisin jaksa. Viikonloppuisin olemme yleensä kotona, ja Ihmisemä siivoaa. Kuulemma sen ei ennen tarvinnut siivota niin paljoa, mutta nyt kun minä olen muuttanut tänne, niin asunto on usein todella perusteellisesti hiekoitettu. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeää hiekoittaa ainakin sänky, ettei sieltä vahingossa yöllä tipu pois.

Yleensä herätysoperaatiossa käy näin.

Aamuisin menen yleensä herättämään Ihmisemän muutamaa minuuttia ennen herätyskelloa. Silloin, kun Ihmisemällä on tosi aikainen aamu, niin menen herättämään sen klo 4:30. Se nousee ylös, ja minä jään vielä nukkumaan. Jossain vaiheessa Ihmisemä tulee herättämään minut, ja menemme aamulenkille. Jos on hyvä keli, niin saatamme jo aamulla käydä lenkkeilemässä tunnin. Kuitenkin säästä riippumatta käymme joka aamu ulkoilemassa ainakin puoli tuntia. Silloin, kun Ihmisemä menee vasta myöhään töihin, heräämme silti jo ajoissa, ja käymme aamulenkillä KAHDESTI. Se on aina parasta!

Aamulenkeillä olen kyllä tosi pirteä, vaikka olenkin vasta herännyt.

Välillä minusta tuntuu, ettei Ihmisemä taluta tarpeeksi hyvin, joten otan ohjat omiin hampaisiini.

Joskus aamulenkit ovat mielestäni liian pitkiä, ja päätän jäädä tielle pienille nokosille.

Aamulenkin jälkeen Ihmisemä on kotona vielä hetken. Syön aina aamupalan vasta silloin. Sitten Ihmisemä menee töihin, ja minä jään kotiin nukkumaan. Nukun yleensä melkein koko päivän. Kaikkina päivinä en edes jaksa kääntää kylkeä ennen kuin Ihmisemä tulee takaisin. Onneksi sen työpäivät eivät ole liian pitkiä, niin minulle ei tule tylsää.

Iltapäivällä Ihmisemä tulee takaisin. Yleensä en jaksa edes mennä sitä vastaan, koska se tulee kumminkin etsimään minut sängystä ja halailemaan. WIN. Joskus se syö töiden jälkeen vähän, mutta useimmiten lähdemme ulkoilemaan melkein heti kun se on tullut. Sitä huolettaa, että minulla on jo kova vessahätä, vaikkei minulla edes ole. Kyllähän minä sitten kitisen, jos pitää päästä ulos. Jos aamulenkki on ollut vain lyhyt, niin päivälenkki on silloin pitkä. Pääsen haistelemaan uusia juttuja ihan rauhassa, ja monesti löydämme jännittäviä uusia reittejä. Kerran Ihmisemä yritti saada minut juoksemaan, mutta en oikein jaksanut, kun nämä jalat ovat niin lyhyet. Juoksimme vain kaksi kilometriä ja kävelimme sitten loput.

Joskus pysähdymme ison kiven kohdalla, ja kiipeämme sen päälle istuskelemaan ja ihailemaan maisemia. Minä en oikein niistä maisemista perusta, mutta Ihmisemän vieressä on kuitenkin mukava paistatella päivää.

No kyllä minäkin niitä maisemia joskus ihailen.

Mielestäni paras linjaus kävelemisen suhteen on kävellä keskellä tietä.

Tätä puroa kutsumme juomapisteeksi, sillä käyn yleensä hörppäämässä siitä vähän vettä.

Tässä kohtaa näin viimeksi ketun!

Päivälenkin jälkeen rutiiniimme kuuluu se, että Ihmisemä syö, ja minä katson. Yleensä, kun katson tarpeeksi tarkasti, Ihmisemä antaa minulle maistiaisia. Esimerkiksi tänään Aakoo oli meillä kylässä ja Ihmisemä teki pihvejä, ja sain maistaa niitäkin! Ja äsken se toi minulle sänkyyn loimulohta. Lohi on kuulemma meille koirillekin terveellistä. Niin, ja hyvän makuista. (Maistoin salaa myös vähän majoneesia, mutta se ei ollut mielestäni kovin kummoista.) Ruuan jälkeen köllöttelemme ja katsomme telkkaria. Ihmisemä höpöttelee jotain omia juttujaan, ja minä esitän kuuntelevani.

Tässä se puhui, että Suomeen tuli tänään uusi pääministeri, joka kuulemma on vähintään yhtä kova lenkkeilemään kuin mekin! Se on varmasti todella hyvä pääministeri!

Illalla käymme vielä kertaalleen lenkillä. Jos päivällä on ollut kuuma, menemme illalla pidemmälle kuin normaalisti. Iltalenkin jälkeen minulla on yleensä aika kova nälkä, joten kävelen suoraan ulko-ovelta ruokakupille. Joskus, kun ulkona on märkää, pitää minun ensin kävellä suihkuun. Aluksi en oikein tykännyt siitä, ja Ihmisemä joutui nostamaan minua, mutta sitten opin, että siellä tulee mukava olo, kun turkissa ei ole niin paljoa hiekkaa. Sitäpaitsi Ihmisemä kuivaa minut aina hyvin, ja se tuntuu vähän siltä kuin se halaisi!

Sillä aikaa kun minä syön, Ihmisemä harjaa hampaitaan. Sitten menemme yhdessä nukkumaan. Yleensä menen hetkeksi köllöttelemään Ihmisemän kainaloon, mutta sen sängyssä tulee niin kuuma, etten ole siinä kovin pitkään. Nukun kaikista mieluiten lattialla ikkunan alla. Joskus, kun tahdon olla jossain pehmeässä, teen pesän Ihmisemän päiväpeittoon tai menen omaan sänkyyni. Minun on tärkeää nukkua kunnolliset yöunet, jotta jaksan varmasti jälleen herätä aamulla, ja muistuttaa Ihmisemää siitä, että on aika nousta! Rutiinia parhaimmillaan!

Lopuksi vielä yksi pieni juttu. Seuraava sarjakuvastrippi sai minut ja Ihmisemän ajattelemaan taas kerran sitä, kuinka hyvä tuuri meillä on käynyt, kun olemme löytäneet toisemme. Toivoisin, että samanlaisia onnellisia tarinoita olisi muillakin, ja paljon nykyistä enemmän.

Liian monet koirat eivät vielä saa todeta sen olleen vain painajaista. Jos mietit koiran ottamista, mietithän myös meitä rescue-koiria!