Puolentoista vuoden matka

Hei vaan taas, ja pahoittelut, kun en ole ehtinyt kirjoitella! Ihmisemällä on ollut kovasti töitä, ja kun minä en yksinäni saa edes tietokonetta auki, niin en ole pystynyt kirjoittamaan. Vaikka töitä onkin Ihmisemällä riittänyt, niin se on kyllä viettänyt silti paljon aikaa meidänkin kanssamme! Ehkä juuri siksi emme olekaan ehtineet asettua koneen äärelle.

Ajattelimme nyt Tirrin kanssa yksissä tuumin koota pienen kertauspaketin siitä, kuinka meidän elämämme on täällä Ihmisemän luona sujunut. Minä olen jo asunut Ihmisemän kanssa vuoden ja seitsemän kuukautta ja kolme päivää. Tirri puolestaan vuoden ja yhden kuukauden ja kolme päivää. Tässä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua paljon, mutta koko ajan olemme silti kehittyneet. Välillä vähän suuremmilla askelilla, ja välillä vähän pienemmillä. Muutama askel on otettu välillä väärään suuntaankin.

Tirrin askelia helpottaakseen Ihmisemä osti sille lenkkarit. Tirrillä kun tuppaa menemään kiviä varpaiden väliin.

Tässä Tirri kävelee hienosti kevätasussaan.

Ennen kuin Tirri päätti muuttaa meille, ehdin itse asua Ihmisemän kanssa päivälleen puoli vuotta. Sen puolen vuoden aikana kehityin todella paljon, ja Ihmisemä oli minusta ylpeä. Aluksi olin todella vihainen kaikille, ja yritin purra kaikkia, ketkä uskaltautuivat kylään. Sitten pikkuhiljaa tajusin, ettei Ihmisemä päästä meille ketään pahoja ihmisiä, ja aloin ottaa vieraat vastaan vähemmän varautuneesti. Jos meille tulee oikein isokokoisia ihmisiä kylään, niin olen vieläkin vähän epäileväinen. Muutaman kerran olen myös käynyt puraisemassa vieraita, mutta se on tainnut olla kyllä väärin. Ihmisemä on ollut siitä aika pettynyt, ja olen siksi yrittänyt skarpata.

Ihmisemään olen luottanut heti alusta asti. Paitsi että purin kyllä sitäkin silloin alussa, kun se tuli hakemaan minua Väliaikaisemän luota. Heti kotiin tultuamme päätin, että Ihmisemä on jatkossa minun pääasiallinen ihmiseni, ja ajattelin siksi alkaa käyttäytyä. Olen heti alusta asti tykännyt halailla Ihmisemää ja olla sen sylissä.

Väliaikaisemä oli kouluttanut minua jo hyvin, joten tiesin jo muuttaessa nimeni, sen, ettei sisälle saa pissata ja sen, kuinka hihnassa pitää käyttäytyä. Ihmisemä käytti minua rescue-koirien erityiskurssilla viime kesänä, koska en oikein tykännyt toisista koirista. Siitä oli vähän apua, mutta en minä edelleenkään kaikista vastaantulevista koirista tykkää, vain harvat ja valitut kelpaavat! Oikeastaan Ihmisemän ei ole tarvinnut kouluttaa minua kamalasti, sillä en yritä lähteä karkuun, ja useimmiten tottelen, kun se kieltää minua. Muutenkin kolttoseni ovat yleensä niin harmittomia, ettei minua kovasti tarvitse edes torua.

Tässä olemme Ihmisemän ja Tirrin kanssa metsässä lenkillä. Kuva on keväältä, kun löysin ensimmäiset sinivuokot.

Näin kiltisti minä olen aina mökilläkin. Ihmisemä pitää minua kyllä koko ajan silmällä, mutta en minä mihinkään karkaa. Silloin tällöin keppostelen kyllä hieman, ja menen metsään piiloon. Minä näen aina Ihmisemän, mutta se ei näe minua. Hyppään sitten sopivan hetken tullen esiin!

Kyllä minä periaatteessa tiedän, kuinka hihnassa tulee käyttäytyä. Aina en vaan viitsi!

Kun Tirri sitten muutti meille, olin aluksi vähän ihmeissäni. Tykkäsin kyllä Tirristä heti, ja koin suurta tarvetta suojella sitä. Siksi minulla menikin hieman pasmat sekaisin, kun aloin lenkillä keskittyä Tirrin suojeluun. Ihmisemää harmitti, kun rähisin kaikille vastaantulijoille ja koirille. Muutaman viikon ja ehkä kuukauden kuluessa huomasin kuitenkin, että Tirri pärjää ihan mainiosti ilman suojeluakin. Nyt keskityn lenkeillä lähinnä haisteluun.

Tirrillä oli meille muuttaessaan ehkä muutama isompi ongelma. Tirrillä ei ollut omaa Väliaikaisemää kuin yhden päivän, ja siksi se oli vielä aika ihmeissään kotiin saapuessaan. Ensinnäkin, Tirri oli hurjan pelokas. Se pelkäsi minua, Ihmisemää, käsiä, jalkoja, valjaita, rappusia, hihnaa, autoa ja vastaantulijoita. Toisekseen, Tirrillä ei ollut käsitystäkään siitä, että sisälle ei saa pissata. Ihmisemää kismitti kovasti, kun Tirri ei millään meinannut tajuta, että koirien kuuluu pissata ulos. Melkein neljän kuukauden ajan Ihmisemä vei minut ja Tirrin ulos 4-5 kertaa päivässä, jotta Tirrillekin tulisi hyvä vessarytmi. Lopulta Tirrikin ymmärsi, miksi ulos mennään, ja nykyään sillä ei enää satu juurikaan vahinkoja.

Varsinaisen kouluttamisen sijaan Ihmisemä on siis antanut meille aikaa, ja keskittynyt enemmänkin siedättämään meitä kuin kouluttamaan. Ihmisemä vie meitä vieläkin aika-ajoin varovaisesti mukavuusalueidemme ulkopuolelle, ja me kehitymme pienin askelin kerrallaan. Ihmisemä kyllä sanoo olevansa jo meistä tosi ylpeä, ja meillä on oikein hyvin toimiva kommunikaatio keskenämme. Siksi kehittyminen ja uuden opettaminen onkin hauskaa. Meitä ei juuri koskaan pelota, koska olemme oppineet luottamaan Ihmisemään, ja Ihmisemäkin tuntee meidät niin hyvin, ettei se vie meitä mihinkään liian jännittäviin tilanteisiin. Saamme aina palkkioksi kehuja ja rapsutuksia, kun selviämme uudesta siedätystilanteesta hyvin.

Siedättäminen on auttanut minua kovasti aggressiivisuuteni kanssa, kuten jo aiemmin kerroinkin. Kovasti siitä on ollut hyötyä myös Tirrille, joka tässä taannoin kevättalvesta oppi leikkimään myös Ihmisemän kanssa. Tirri on edelleen kovasti arka, mutta meidän kanssamme se osaa jo rentoutua, ja se käy mielellään hakemassa sille heitetyn kepin. Männynkävyt ovat Tirrin suosikkeja, ja niiden perässä se juoksee onnesta soikeana!

Tässä kuvassa olimme kaikki lukemassa kirjaa sängyssä.

Tirrillä on aina mökillä tärkeä tehtävä. Se on grillin vahtiminen. Tirrille maksetaan vahtimisesta palkkaa, ja minäkin pääsen aina osingoille. Useimmiten palkka maksetaan grillimakkarana!

Tässä kuvassa podemme Tirrin kanssa hienoista juhannusväsymystä. Onneksi Ihmisemä vei meidät päiväunille!

Tirriä jännittää monesti julkisilla paikoilla niin paljon, ettei se uskalla mennä selälleen. Silloin tällöin se kuitenkin kellahtaa nurmikolle ja Ihmisemä palkitsee sen vatsarapsutuksilla.

Tässä kuvassa olemme menossa lenkille yhdessä Ihmisemän ystävän, Miian kanssa!

Meillä on tämän puolentoista vuoden aikana ollut myös jonkin verran terveysongelmia, mutta olemme onneksi selvinneet niistä. Meillä molemmilla on vähän semmoiset hampaat, että niitä pitää puhdistaa paljon, jotta ne eivät ala haista pahalle. Koska suitamme ei ollut aiemmin hoidettu, on kummaltakin jouduttu myös poistamaan hampaita. Minulta on poistettu vain yksi etuhammas, ja Tirriltä ainakin yksi poskihammas etuhampaan lisäksi. Lisäksi olemme hieman herkkämahaisia, joten ruokavaliossamme on ollut viilaamista. Ihmisemä oli onneksi jo meidän muuttoamme miettiessään varautunut siihen, että eläinlääkärikuluja voi tulla, joten se ei ole niistä paljoa hätkähtänyt. Tämän puolentoista vuoden aikana hammashuoltoihin, rokotuksiin, verikokeisiin ja minun päivystyssairaalakäyntiini on mennyt yhteensä noin 2000 euroa.

Tässä kuvassa olemme aamulenkillä. Lenkkeilemme päivittäin noin kaksi tuntia. Tirri jäi tielle istumaan, koska näki hyvän ystävämme Eetun, ja odotti, että se tulisi leikkimään. Valitettavasti Eetu kuitenkin meni eri reittiä pitkin.

Välillä Ihmisemä onnistuu nappaamaan minusta kuvan vähemmän otollisella hetkellä.

Tämä kuva on otettu sinä päivänä, kun minä olin ollut Ihmisemän luona tasan puolitoista vuotta ja Tirri tasan vuoden. Olimme koko konkkaronkka nokosilla Ihmisemän sängyssä.

Välillä lelujammekin alkaa nukuttaa. Silloin vien ne sänkyyn unille. Kuvassa ovat etualalla Irvileuka, Nalle ja Herra Potamus Von Aatelinen (sen saimme lahjaksi). Ylempänä ovat vielä Bambi ja Hiirikirahvi. Ihmisemän kengätkin ovat näköjään tulleet nukkumaan.

Tämän puolentoista vuoden aikana olemme oppineet paljon uusia asioita, emmekä lainkaan vähäisimpänä sitä, että ihmisiin voi ehkä sittenkin luottaa! Jokaista rescue-koiraa miettivälle Ihmisemä on koonnut listan, jonka kohdat kannattaa pohtia tarkasti läpi, ja miettiä, riittävätkö omat resurssit koiran ottamiseen.

1. Anna koiralle aikaa, äläkä odota siltä mitään. Kotiutumiseen voi mennä päiviä tai pari vuotta, ja koira alkaa näyttää todellisen luonteensa helposti vasta puolen vuoden - vuoden päästä kotiintulostaan. Ensimmäisen vuoden aikana omat menot ja reissut joutuu varmasti karsimaan minimiin, jotta koiran kanssa voi viettää mahdollisimman paljon aikaa, ja että se todella ymmärtää olevansa kotona. 

2. Siedätä koiraa niin paljon kuin mahdollista. Vie sitä turvallisissa määrin ja koiran omaa henkistä kanttia kunnioittaen monipuolisesti eri paikkoihin, lenkille, autoilemaan, kylään, mökille, kaupungille. Tutustuta sitä ihmisiin ja muihin koiriin, ja kannusta ja palkitse koiraa hyvästä käytöksestä. Liika komentaminen voi saada kovia kokeneen koiran käpertymään kuoreensa, ja kaikki vaiva valuu hetkessä hukkaan. 

3. Älä IKINÄ menetä malttiasi. Älä huuda koiralle tai tee sen läheisyydessä äkkinäisiä liikkeitä, huido käsilläsi tai ala yhtäkkiä pomppimaan. Koiralla on todennäköisesti paljon huonoja ja vähän hyviä kokemuksia ihmisistä, ja monet itselle arkiset asiat voivat olla sille pelottavia. Neuvo myös koiran seurassa olevia ihmisiä käyttäytymään ensi alkuun mahdollisimman rauhallisesti. Niin ikään sinulla on oikeus kieltää vieraita ihmisiä tulemasta koirasi luokse, jos koirasi tai sinä niin haluat.

4. Luota koiraasi. Sitä mukaa, kun koira kehittyy, luota siihen koko ajan enemmän. Koirasi haluaa varmasti toimia sinulle mieliksi, ja jos ei halua, kannattaa sinun etsiä syitä itsestäsi. Oletko viestinyt sille riittävän selkeästi? Opi tuntemaan koirasi ja seuraa sen käyttäytymistä. Koira viestii sinulle yllättävän paljon, kun vain maltat keskittyä sen tulkintaan. 

5. Varaudu rahanmenoon. Varsinkin erityisruokavaliot ravintolisineen saattavat pienelläkin koiralla maksaa useita kymmeniä euroja kuussa. Eläinlääkärikäyntejä saattaa tulla lyhyellä varoajalla monta, ja ne ovat kalliita. Kaikille koirille ei saa vakuutusta, eikä mikään vakuutus korvaa kaikkea, joten pidä tililläsi joko vararahastoa tai luottokortillasi limiittiä. Päivystyskäynti voi tulla ajankohtaiseksi täysin yllättäen, eikä kaikkia tilanteita voi jäädä seurailemaan. Tarkista myös, miltä klinikoilta läheltäsi saa tarvittaessa laskun, ja missä lähin päivystysklinikka on. Talleta päivystysklinikan numero puhelimeesi. 

6. Kysy neuvoa. Ihan missä vain asiassa. Apua löytyy varmasti, kun sitä hakee. Koirakouluttajia, eläinlääkäreitä, toisia koiranomistajia, vertaistukea, rescue-yhdistyksen yhteyshenkilö... Älä jää ongelmien kanssa yksin epätietoisuuteen, vaan hae aktiivisesti ratkaisuja. Älä häpeä, jos tarvitset apua koirasi kanssa. 

7. Muista, mitä varten koiran olet ottanut. Otitko sen, jotta se voisi olla joka viikonloppu illat yksin, kun olet kavereiden kanssa ulkona? Vai siksi, että käyt sen kanssa kiireessä ulkona kahdesti päivässä ja riennät sitten töihin? Vaiko sittenkin siksi, että halusit itsellesi kumppanin ja uskollisen ystävän?  Nauti koirastasi ja sen seurasta, sen edesottamuksista ja huumorista. Älä turhaudu, kun koirasi käy makaamaan keskelle tietä, äläkä hermoile, jos aamulenkki kestää suunniteltua pidempään. Eräs koiran ajatusmaailmaa kuvaava lause on syöpynyt ainakin omaan mieleeni: sinulle olen vain osa elämääsi, mutta minulle sinä olet koko elämä. Muista koiran näkökulma, ja koita tehdä koirasta niin suuri osa elämääsi kuin mahdollista.

Tässä kuvassa olen mökillä. Ihmisemän sisko otti tämän kuvan.

Välillä minuakin tylsistyttää, vaikka touhuamme aika paljon juttuja yhdessä Ihmisemän ja Tirrin kanssa. Silloin saatan makoilla sohvalla ja katsella, mitä ympärilläni tapahtuu.

IHMISEMÄ! HERÄÄ JO!

Ihmisemä ei malttanut olla ottamatta kuvaa Tirristä, kun se veteli hirsiä niin, että hurina kuului.

Vaikka tähän kirjoitukseen koottiinkin paljon tietoa meitä kohdanneista vastoinkäymisistä, on elämämme silti 99-prosenttisesti mukavaa ja nautinnollista (minä en vieläkään osaa laskea kovin hyvin, mutta 99 prosenttia on kuulemma aika paljon). Ihmisemä rakastaa meitä, ja me sitä vähintään yhtä paljon. Suurimman osan ajasta meillä on keskenämme sanoinkuvaamattoman hyvä olla, ja olemme todella onnellisia.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lienee hyvä lopettaa tämänkertainen kirjoittelu. Palaamme asiaan heti, kun Ihmisemän työt taas kirjoittelun sallivat. Hei hei!

Ps. Meitä voi nykyään seurata myös Instagramissa! Olemme siellä nimierkillä annasipuli.

Talviretki

Tänään minulla onkin kerrottavani kaksi tarinaa. Toinen on vähän ikävämpi tarina, mutta toinen sen sijaan oikein mukava.

Aloitetaan sillä ikävämmällä. Minä olin tässä taannoin niin kipeä, että jouduin sairaalaan tiputukseen. Siksi olen ollutkin vähän hiljainen täällä blogissa. Ihmisemä käytti meidät Tirrin kanssa hammaslääkärissä, kuten mainitsinkin. Se nukutusaine ei tainnut oikein sopia minulle, sillä sain siitä keuhkotulehduksen. Ihmisemää kummastutti, kun en oikein herännyt vielä seuraavanakaan päivänä hammashoidon jälkeen ja minun oli hankala hengittää. Se vei minut eläinten päivystyslääkäriin tutkimuksiin, ja minusta otettiin verikoe ja keuhkokuva. Keuhkoissa näkyi tumma täplä, joka kuulemma oli tulehdus. Siksi en ollut herännyt kunnolla, ja siksi läähätin kovasti, sillä sen tulehduksen takia keuhkoihini ei mennyt tarpeeksi ilmaa. Niissä verikokeissa puolestaan näkyi, että minulla oli kova jano (en oikein ymmärrä, että mitä ne verisolut ovat, mutta niistä se jano lääkärin mukaan näkyi) ja sainkin sitten tippaletkun tassuun.

Minulla oli vähän kurja olo siellä lääkärissä, mutta onneksi Ihmisemä ei jättänyt minua hetkeksikään yksin.

Sain siihen keuhkotautiin antibioottikuurin kymmeneksi päiväksi. Ihmisemä antoi minulle pillerin kahdesti päivässä, ja minä syljin sen joka kerta pois. Kymmenessä päivässä sitä harjaantuu melkolailla keppostelemaan tämänkin asian suhteen. Yleensä ensin nakkasin pillerin mahdollisimman kauas, ja Ihmisemä joutui noukkimaan sen lattialta. Sitten keksin, että voin huijata Ihmisemää niin, että pidän pillerin suussa ja näyttelen, että olen niellyt sen. Kun Ihmisemä luuli, että olin vihdoin nielaissut sen, sylkäisinkin sen päin Ihmisemän näköä. Tuo oli Ihmisemän suosikkikepponen.

Sain myös jälkitautina yskän. Ihmisemä soitti eläinlääkäriin, mutta sieltä sanottiin, ettei yskälle tarvitse tehdä muuta kuin odottaa että se menee pois, koska olin juuri syönyt sen antibioottikuurin. Niin me sitten lepäsimme pari viikkoa, ja minusta tuli taas terve.

Sitten siihen mukavaan tarinaan, eli TALVEEN! Talvi on vihdoin tullut!

Minä tykkään lumesta kamalasti!

Tirri ei vielä oikein ole tottunut lumeen, kun se ei viime talvena vielä asunut täällä. Mutta sekin tykkää siitä, ja välillä lumi aiheuttaa sille akuuttia ulvontaa.

Me olemme Tirrin kanssa tulleet siihen tulokseen, että kaikista paras konsti edetä lumessa on juosta täysillä. Muut vaihtoehdot eivät oikein sovi meille. Välillä Tirrin varpaisiin kyllä jää lunta kiinni, mutta Ihmisemä aina ottaa kokkareet pois, ja sitten juoksemme taas. Eilen teimme varmastikin koirien juoksemisennätyksen, sillä juoksimme kokonaisen järven ympäri.

Lunta on hauska haistella, kun sitä menee aina sieraimiin.

Ulkona on meidän mielestämme tosi kaunista, kun joka paikassa on lunta.

Minä yritän ottaa lumesta kaiken ilon irti, sillä Ihmisemä kertoi, että se voi sulaa pois ihan yhtäkkiä. Kaikista mukavinta on kieriä lumessa. Otan aina ensin kovan vauhdin ja syöksyn mahalleni. Sitten kiepsahdan selälleni, ja jään siihen kierimään. Olen yrittänyt opettaa kierimistä myös Tirrille, mutta ainakaan toistaiseksi se ei vielä ole innostunut siitä. Ehkä Tirrin pitää ensin tutustua lumeen paremmin.

Näin!

...ja näin!

Mukava juttu talvessa on myös se, että kun ulkona on kylmä, saa tulla sisälle kotiin lämmittelemään. Meillä on Tirrin kanssa iltaisin semmoinen tapa, että menemme vähäksi aikaa Ihmisemän sänkyyn nukkumaan. Siellä on oikein mukavaa ja lämmintä, ja Ihmisemä rapsuttelee meitä. Talvella sängyssä on erityisen mukavaa heti lenkin jälkeen, koska ulkona tulee kuitenkin vähän viileä.

Minä nukun Ihmisemän paikalla poikittain aina silloin, kun se ei ole itse nukkumassa.

Tässä on kuva iltatuokiostamme.

Kaiken kaikkiaan meillä menee siis ihan mukavasti, kun toivuin siitä keuhkotaudistakin juuri sopivasti talven kynnyksellä. Nyt onkin aika lähteä iltapuhteille, ja vielä tämän päivän viimeiselle lenkille. Hei Hei!

Kismittävä pettymysten päivä

Tänään on ollut pettymysten päivä. Oikeastaan päivässä oli vain yksi pettymys, mutta se oli kalkkiakin katkerampi. Ihmisemä antoi minulle ja Tirrille puruluut, ja minä olisin tahtonut molemmat, mutta Ihmisemä kielsi! Kuulemma minulle riittää se yksi (se oli kyllä isompi kuin Tirrin luu, koska minäkin olen isompi). Olen ollut tosi vihainen koko iltapäivän ja yrittänyt aika-ajoin ovelasti vohkia Tirrin luun. Ihmisemä sai minut kuitenkin AINA kiinni, ja palautti luun Tirrille.

Menin sitten lopulta sänkyyn mököttämään.

Minulle tulee kyllä aina todella tärkeä olo, kun kuljettelen omaa luutani. Luulla on tarkka päivärytmi: yöksi vien sen nukkumaan Ihmisemän sänkyyn tyynyn alle, ja päivisin luu on sohvalla. Myös lenkkien ajaksi vien sen sänkyyn turvaan. Jos meille sattuisikin tulemaan murtovarkaita, ne tuskin katsoisivat Ihmisemän tyynyn alle.

Näin syyllistävästi katsoin Ihmisemää sohvalla, kun se palautti luun Tirrille.

Ihmisemää ei tuijotus häirinnyt, joten otin käyttöön järeämmät aseet.

Meille kävi tässä taannoin semmoinen juttu, että Tirrille tuli nenäpunkki. Se röhki kovasti ja hieroi nenäänsä sohvaan ja sänkyyn. Sitä myös aivastutti melkein kaikki. Ihmisemä vei meidät molemmat lääkäriin, koska kuulemma se nenäpunkki on todella tarttuvainen. Ei minulla mitään oireita kyllä ollut, mutta sain silti lääkekuurin.

Lääkkeen nimi oli Milbemax, ja sitä piti syödä yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan. Siinä vain kävi niin, että minä satuin olemaan sille Milbemaxille allerginen. Siksi minun ei tarvinnut syödä kuin yksi tabletti, ja sen jälkeen Ihmisemä ei enää antanut lääkettä minulle, koska menin siitä niin huonovointiseksi ja väsyneeksi. Se raportoi siitä heti lääkevalmistajalle, joka lähetti raportin edelleen Tanskaan. Minä en oikein tiedä, että miksi minun väsymyskohtauksestani piti Tanskaan asti raportoida, mutta Ihmisemä sanoi, että se on tärkeää tietoa, jos joku muukin väsähtää siitä lääkkeestä. Tärkeinta kai tässä nyt on kuitenkin se, ettei kumpikaan meistä aivastele.

Välillä meitä kyllä väsyttää ihan ilman lääkettäkin.

Viime aikoina olemme Ihmisemän kanssa myös löytäneet uuden mainion lenkkireitin. Se on todella rauhallinen, eikä siellä yleensä tule muita koiria vastaan. Se on myös mukavan mittainen lenkki, alle puolitoista tuntia, joten jaksamme Tirrin kanssa molemmat kävellä sen ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla sillä lenkillä Ihmisemä luuli, että olimme eksyneet, mutta sitten jatkoimmekin kulkua ja yhtäkkiä tupsahdimme metsästä tuttuun paikkaan rannalle. Eksymisen päihittämisen kunniaksi Ihmisemä päästi meidät riehumaan rannalla olevalle hiekkakentälle. Oikeasti siellä ei saisi olla koiria, mutta nyt ei enää ole kesä, joten Ihmisemä päätti joustaa säännöistä.

Hiekalla on mukava riehua!

Tässä kuvassa yritän houkutella Tirriä mukaan leikkiin, mutta se löysi jotain mielenkiintoista haisteltavaa.

Tirri tykkää kovasti kaivaa sitä hiekkakenttää. Yleensä se innostuu niin kovasti, että kaivaa kaikilla jaloilla yhtäaikaa ja lopulta kaatuu. Minä yritin kyllä kertoa sille, että pitää kaivaa kerrallaan korkeintaan kahdella jalalla, mutta ei se kuunnellut.

Sitten kävi näin.

Se uusi lenkki on kaikin puolin mahtava, paitsi että yleensä sen jälkimainingeissa joudumme molemmat suihkuun. Matka on osin aika mutaista, ja välillä juoksemme niin kovaa, että kaadumme ja olemme ihan kurassa. Minua se pesulla käynti ei kovinkaan enää haittaa, kun osaan jo olla suihkussa hienosti, mutta Tirriä se suututtaa kovasti. Suihkun jälkeen Tirri näyttää ihan huovutetulta pehmolelulta.

Useimmiten Tirri menee kuivautumaan Ihmisemän sänkyyn.

Ensi perjantaina Ihmisemä vie meidät hammaslääkäriin. Meidän molempien hampaat on jo kertaalleen puhdistettu tänä vuonna, mutta ne ovat menneet likaisiksi uudelleen. Ihmisemä sanoo, että joillakin koirilla on taipumusta likaisiin hampaisiin, vaikka ne söisivät paljon puruluita ja muita hammasystävällisiä rouskuteltavia. Kuulemma meidän hampaitamme aletaan harjata tämän käynnin jälkeen. Ihmisemä lupasi kananmakuista hammastahnaa, ja hyvä niin, koska ihmisten hammastahnat haisevat minusta kamalilta! Samalla lääkärikäynnillä saamme tilannekatsauksen dieettini sujumisesta. Minusta kyllä tuntuu, että olen laihtunut vähän. Ihmisemän vaaka näyttää puolta kiloa vähemmän, eli sen mukaan olisimme puolessavälissä tavoitetta, mutta siihen vaakaan ei oikein käy luottaminen. Ehkä eläinlääkärin vaaka toimisi paremmin.

Tässä on ihan muuten vain täysin asiaan liittymätön kuva eräältä lauantaiaamulta. Minulle iski akuutti halipula, joten kömmin Ihmisemän kainaloon paijattavaksi.

Ihmisemä on hiljattain havahtunut siihen faktaan, että Tirrillä ei ole lainkaan aluskarvaa ja ilmat kylmenevät. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen, ja tilasimme Tirrille mittatilaustyönä talvihaalarin. Se ei ole vielä valmis, vaan aivan suunnitteluvaiheessa. Ihmisemä haluaa, että haalari on varmasti lämmin. Siihen tulee kiinni silmukka, johon saa taluttimen, jotta Tirrille ei tarvitsisi ensin pukea haalaria ja sitten vielä valjaita. Lisäksi haalarin lahkeiden pitää olla tarpeeksi leveät, etteivät ne purista, ja niihin pitää saada irrotettavat toppasukat. Minä olen oikein kylmänkestävä, eivätkä tassunikaan palele pakkasilla, mutta Tirrin osalta asiat taitavat olla hieman toisin. Siksi irrotettavat toppasukat ovat mainio idea, jotta haalarista tulee monikäyttöisempi erilaisille keleille! Näille viileneville syyskeleille Tirrillä on kyllä hieno huppari.

Tirrin katu-uskottava syysasu.

Tässä taitaakin olla kaikki tältä erää. Palaan asiaan taas, kun jotain asiaa on! Hei hei ja mukavia syyskelejä!

Viimeinen lomapäivä

Tänään on viimeinen lomapäivä. Huomenna Ihmisemä menee taas töihin ja palaamme arkeen. Loma on ollut todella kiva, ja olemme touhunneet paljon mukavia juttuja ulkosalla. Onneksi lomalle sattui juuri sellaiset kelit kuin toivoimmekin: ei kamalasti sadetta, sopivasti auringonpaistetta ja mukavan kirpeää viileyttä. Parasta mahdollista ulkoilusäätä siis!

Yhdellä lenkkireiteistämme on tämmöinen oja, joka on kesän kuluessa kasvanut täyteen pieniä vihreitä lehtiä. Näin siellä kerran piisamin! Nyt, kun ojan vettä ei enää näe, piisami luuraa kaikki päivät piilossa!

Tässä kuvassa näin oravan. Yritän aina jutella niille, koska haluaisin olla niiden ystävä, mutta jostain syystä ne aina vain pakenevat puuhun ja kirkuvat sieltä jotain omia juttujaan!

Kuten viimeksi taisin mainitakin, olin menossa eläinlääkärille, ja epäilin joutuvani dieetille. Lääkäri sanoi, etten onneksi ole kamalan lihava, mutta tuon vanhan tassuvamman vuoksi minun tulee kuitenkin tiputtaa noin puolisentoista kiloa. Ensimmäinen dieettiviikko meni vähän hullunkurisesti, sillä lihoin 150 grammaa. Ihmisemää ja eläinlääkäriä nauratti, kun kävimme punnituksella. Nyt ruoka-annostani pienennettiin tosi pieneksi enkä enää saa raejuustoa välipalaksi. Toivottavasti tämä dieettaaminen nyt lähtisi oikeaan suuntaan!

Ihmisemää on viime aikoina mietityttänyt, kun Tirri on kovasti pärskinyt. Ihmisemä vei Tirrin eläinlääkäriin, ja eläinlääkäri sanoi, että sillä saattaa olla nenäpunkki. Sitä nenäpunkkia ei voi oikein testata, koska se elää niin syvällä nenässä, joten se diagnosoidaan vain oireiden perusteella. Se ei onneksi ole vaarallinen, mutta sitäkin tarttuvampi, joten myös minä jouduin kaiken varalta lääkekuurille, vaikkei minua edes kutita nenästä. Meitä vähän harmittaa, että semmoinen tartunta on tullut, mutta eläinlääkäri sanoi, ettei siltä oikein kuulemma voi välttyä, kun niitä punkkeja on tosi monen koiran nenässä ja me käymme siellä koirapuistossakin aina välillä. Sieltä puistosta se Tirri on sen punkin varmaan napannutkin. Ihmisemä antoi tänään meille ensimmäiset lääkkeet. Se oli tosi pahaa ja taistelin parhaani mukaan vastaan. Ihmisemä kuitenkin voitti ja sai ruiskittua lääkkeen suuhuni. Suutuin siitä aika paljon, ja vaikka sain palkinnoksi kinkkuviipaleen, en juuri nyt pahemmin välitä Ihmisemän seurasta.

Tässä kuvassa päätin, ettei lakanoita vielä tarvitse vaihtaa. Ihmisemä oli kuitenkin toista mieltä ja petasi minutkin sänkyyn.

Oikeastaan oli kuitenkin hyvä, että lakanat vaihdettiin. Sain rauhassa tehdä pesän puhtaisiin lakanoihin. Samalla toki hiekoitin sängyn huolellisesti, sillä mielestäni uudet lakanat ovat aina hieman liukkaita. Meillä on Ihmisemän kanssa tässä asiassa vähän eriävät mielipiteet, mutta onneksi pääsen toteuttamaan itseäni aina, kun se on poissa!

Tirri on oppinut uuden tärkeän taidon. Se on oppinut käyttämään porrasta, joka sille ostettiin, jotta se pääsisi nokosille Ihmisemän sänkyyn. Ihmisemää harmitti, kun Tirri oli niin pieni, ettei se itse päässyt hyppäämään sänkyyn, joten eräänä päivänä se kävi Ikeassa ostamassa Tirrille portaan. Portaan päälle laitettiin koristeeksi vielä tämmöinen karvamatto. Meni aika pitkään, ennen kuin Tirri oppi käyttämään porrasta, mutta tänä aamuna sen pää yllättäen pilkistikin peiton takaa, ja se tuli minun kanssani makoilemaan. Tirrin sisäsiisteys on tässä loman aikana kehittynyt myös huimasti. Toki olemme lomalla käyneet aika tiuhaan tahtiin ulkoilemassakin, mutta toisaalta Tirri on alkanut kestää tosi hyvin jo vähän pidempiä yöunia. Ihmisemän odotukset ovat nyt korkealla, ja se toivoo ettei sen tarvitsisi enää kamalan pitkään rullailla mattoja pois lattioilta.

Tirrillä on niin pienet jalat, että se väsähtää meidän lenkeistämme aina paljon enemmän kuin minä. Tirri on silti tosi reipas, ja jaksaa kyllä ulkoilla kanssamme oikein hyvin!

Hei vain!

Minua vähän harmittaa, että Ihmisemällä on kipeä maha viimeisenä lomapäivänään. Meidän oli tarkoitus mennä pitkälle lenkille, koska ulkona on niin mukava ilma, mutta ainakaan vielä Ihmisemä ei juurikaan ole voinut poistua kotoa. Ehkä sen maha paranee pian ja pääsemme tänään vielä ulkoilemaan kunnolla!

Palataan taas!

Kesälomapuuhia

Pahoitteluni, että täällä blogissa on ollut niin hiljaista. Minä ja Tirri päätimme pitää kesäloman  tänä vuonna samaan aikaan kuin Ihmisemä, ja siksi olemme viilettäneet joka päivä kaikenlaisissa riennoissa, enkä ole oikein ehtinyt kirjoittaa tänne.

Iso osa lomastamme on mennyt ulkoillessa.

Koska lomalla kuuluu olla myös aktiivinen, päätin tarkkailla hieman niitä vesilintuja, joita aiemmin luulin erityiskoiriksi.

Lomalla on niin paljon aikaa, että Ihmisemä antaa meidän nuuskutella kaikessa rauhassa.

Meillä on viime aikoina ollut hieman ongelmia nukkumisen kanssa. Minun uniongelmani ovat johtuneet Tirristä, ja Ihmisemän uniongelmat puolestaan minusta. Tirrillä ei ole ollut uniongelmia. Muutamina öinä se on nimittäin salakavalasti tullut nukkumaan MINUN SÄNKYYNI. Tähän asti Tirri on aina nukkunut omassa sängyssään, mutta nyt sille on tullut jokin pakkomielle kömpiä minun kainalooni, eikä siihen sänkyyn kyllä kovin hyvin mahdu ketään minun lisäkseni. Minä puolestani en mahdu Tirrin sänkyyn kuin puoliksi.

Tästä johtuen olen joutunut herättämään Ihmisemän asian tiimoilta, sillä minun mielestäni on tärkeää kertoa hänelle elämääni kohdanneista vääryyksistä mahdollisimman tuoreeltaan. Ihmisemää ei kyllä ole kamalasti kiinnostanut oikaista asiaa silloin yöllä, joten olen sitten kostoksi kömpinyt hänen viereensä nukkumaan. Muuten sitä ei haittaa, mutta minun on kamalan vaikea nukkua ihmisten sängyssä ilman, että joku rapsuttaa minua koko ajan, joten olen sitten tökkinyt Ihmisemän uudelleen hereille, jos se on vahingossa lopettanut rapsuttamisen.

Tässä todistusaineistoa eilisillalta! Minä olen juuri evakuoitumassa Ihmisemän kainaloon.

Kun yöllä ei saa nukkua, niin päivällä käy näin.

Ihmisemä oli alkulomasta vähän kipeänä, joten se torkkui sohvalla. Minä ja Tirri menimme kiipeilemään sen vatsan päälle, kuten asiantuntevien sairaanhoitajien kuuluukin.

Kävimme taannoin lomamatkalla Joensuussa Ihmisemän vanhempien luona. Tirri ei ollut käynyt siellä koskaan ennen, eikä se oikein osannut suhtautua pitkään ajomatkaan, vaan sillä tuli autokyydistä vähän maha kipeäksi. Onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Viimeksi, kun kävin Joensuussa, en oikein vielä osannut käyttäytyä kunnolla, ja niillä on niin iso ja monikerroksinen talokin, että menin siellä vähän sekaisin. Nyt osasin käyttäytyä paremmin, enkä murissut oikeastaan kenellekään. Tirri ei vielä ole oppinut kovin vieraskoreaksi, joten heti alkuun Ihmisemä rullasi kaikki matot pois lattialta, ettei Tirri pissaisi niihin.

Minulle on tässä kesän mittaan sattunut pienoinen vahinko, joka paljastui Ihmisemälle kun minulle ajeltiin kesätukka. Olen nimittäin kerryttänyt vähän kesävatsaa. Sitä ei onneksi ole kovin paljoa, mutta Ihmisemä päätti kuitenkin, että kysymme eläinlääkäristä vähän dieettivinkkejä, kun minut ensi perjantaina rokotetaan. Toivottavasti se lääkäri ei laittaisi minua kovin ankaralle dieetille. Syöminen kun on niin mukavaa!

Siitä kesätukasta tulikin tosi lyhyt, mutta se oli kyllä mukavan viileä! Vain häntä ja korvat säästyivät trimmeriltä. Nyt olen jo kasvattanut vähän pidemmän, muodikkaan syystukan.

Nyt minusta tuntuu, että on aika ottaa päiväunet, sillä tulimme juuri pitkältä lenkiltä (pelastuimme täpärästi hurjalta rankkasateelta!). Lupaan kyllä vähän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa, ja palata asiaan jatkossa vähän useammin!