Talviretki

Tänään minulla onkin kerrottavani kaksi tarinaa. Toinen on vähän ikävämpi tarina, mutta toinen sen sijaan oikein mukava.

Aloitetaan sillä ikävämmällä. Minä olin tässä taannoin niin kipeä, että jouduin sairaalaan tiputukseen. Siksi olen ollutkin vähän hiljainen täällä blogissa. Ihmisemä käytti meidät Tirrin kanssa hammaslääkärissä, kuten mainitsinkin. Se nukutusaine ei tainnut oikein sopia minulle, sillä sain siitä keuhkotulehduksen. Ihmisemää kummastutti, kun en oikein herännyt vielä seuraavanakaan päivänä hammashoidon jälkeen ja minun oli hankala hengittää. Se vei minut eläinten päivystyslääkäriin tutkimuksiin, ja minusta otettiin verikoe ja keuhkokuva. Keuhkoissa näkyi tumma täplä, joka kuulemma oli tulehdus. Siksi en ollut herännyt kunnolla, ja siksi läähätin kovasti, sillä sen tulehduksen takia keuhkoihini ei mennyt tarpeeksi ilmaa. Niissä verikokeissa puolestaan näkyi, että minulla oli kova jano (en oikein ymmärrä, että mitä ne verisolut ovat, mutta niistä se jano lääkärin mukaan näkyi) ja sainkin sitten tippaletkun tassuun.

Minulla oli vähän kurja olo siellä lääkärissä, mutta onneksi Ihmisemä ei jättänyt minua hetkeksikään yksin.

Sain siihen keuhkotautiin antibioottikuurin kymmeneksi päiväksi. Ihmisemä antoi minulle pillerin kahdesti päivässä, ja minä syljin sen joka kerta pois. Kymmenessä päivässä sitä harjaantuu melkolailla keppostelemaan tämänkin asian suhteen. Yleensä ensin nakkasin pillerin mahdollisimman kauas, ja Ihmisemä joutui noukkimaan sen lattialta. Sitten keksin, että voin huijata Ihmisemää niin, että pidän pillerin suussa ja näyttelen, että olen niellyt sen. Kun Ihmisemä luuli, että olin vihdoin nielaissut sen, sylkäisinkin sen päin Ihmisemän näköä. Tuo oli Ihmisemän suosikkikepponen.

Sain myös jälkitautina yskän. Ihmisemä soitti eläinlääkäriin, mutta sieltä sanottiin, ettei yskälle tarvitse tehdä muuta kuin odottaa että se menee pois, koska olin juuri syönyt sen antibioottikuurin. Niin me sitten lepäsimme pari viikkoa, ja minusta tuli taas terve.

Sitten siihen mukavaan tarinaan, eli TALVEEN! Talvi on vihdoin tullut!

Minä tykkään lumesta kamalasti!

Tirri ei vielä oikein ole tottunut lumeen, kun se ei viime talvena vielä asunut täällä. Mutta sekin tykkää siitä, ja välillä lumi aiheuttaa sille akuuttia ulvontaa.

Me olemme Tirrin kanssa tulleet siihen tulokseen, että kaikista paras konsti edetä lumessa on juosta täysillä. Muut vaihtoehdot eivät oikein sovi meille. Välillä Tirrin varpaisiin kyllä jää lunta kiinni, mutta Ihmisemä aina ottaa kokkareet pois, ja sitten juoksemme taas. Eilen teimme varmastikin koirien juoksemisennätyksen, sillä juoksimme kokonaisen järven ympäri.

Lunta on hauska haistella, kun sitä menee aina sieraimiin.

Ulkona on meidän mielestämme tosi kaunista, kun joka paikassa on lunta.

Minä yritän ottaa lumesta kaiken ilon irti, sillä Ihmisemä kertoi, että se voi sulaa pois ihan yhtäkkiä. Kaikista mukavinta on kieriä lumessa. Otan aina ensin kovan vauhdin ja syöksyn mahalleni. Sitten kiepsahdan selälleni, ja jään siihen kierimään. Olen yrittänyt opettaa kierimistä myös Tirrille, mutta ainakaan toistaiseksi se ei vielä ole innostunut siitä. Ehkä Tirrin pitää ensin tutustua lumeen paremmin.

Näin!

...ja näin!

Mukava juttu talvessa on myös se, että kun ulkona on kylmä, saa tulla sisälle kotiin lämmittelemään. Meillä on Tirrin kanssa iltaisin semmoinen tapa, että menemme vähäksi aikaa Ihmisemän sänkyyn nukkumaan. Siellä on oikein mukavaa ja lämmintä, ja Ihmisemä rapsuttelee meitä. Talvella sängyssä on erityisen mukavaa heti lenkin jälkeen, koska ulkona tulee kuitenkin vähän viileä.

Minä nukun Ihmisemän paikalla poikittain aina silloin, kun se ei ole itse nukkumassa.

Tässä on kuva iltatuokiostamme.

Kaiken kaikkiaan meillä menee siis ihan mukavasti, kun toivuin siitä keuhkotaudistakin juuri sopivasti talven kynnyksellä. Nyt onkin aika lähteä iltapuhteille, ja vielä tämän päivän viimeiselle lenkille. Hei Hei!

Kismittävä pettymysten päivä

Tänään on ollut pettymysten päivä. Oikeastaan päivässä oli vain yksi pettymys, mutta se oli kalkkiakin katkerampi. Ihmisemä antoi minulle ja Tirrille puruluut, ja minä olisin tahtonut molemmat, mutta Ihmisemä kielsi! Kuulemma minulle riittää se yksi (se oli kyllä isompi kuin Tirrin luu, koska minäkin olen isompi). Olen ollut tosi vihainen koko iltapäivän ja yrittänyt aika-ajoin ovelasti vohkia Tirrin luun. Ihmisemä sai minut kuitenkin AINA kiinni, ja palautti luun Tirrille.

Menin sitten lopulta sänkyyn mököttämään.

Minulle tulee kyllä aina todella tärkeä olo, kun kuljettelen omaa luutani. Luulla on tarkka päivärytmi: yöksi vien sen nukkumaan Ihmisemän sänkyyn tyynyn alle, ja päivisin luu on sohvalla. Myös lenkkien ajaksi vien sen sänkyyn turvaan. Jos meille sattuisikin tulemaan murtovarkaita, ne tuskin katsoisivat Ihmisemän tyynyn alle.

Näin syyllistävästi katsoin Ihmisemää sohvalla, kun se palautti luun Tirrille.

Ihmisemää ei tuijotus häirinnyt, joten otin käyttöön järeämmät aseet.

Meille kävi tässä taannoin semmoinen juttu, että Tirrille tuli nenäpunkki. Se röhki kovasti ja hieroi nenäänsä sohvaan ja sänkyyn. Sitä myös aivastutti melkein kaikki. Ihmisemä vei meidät molemmat lääkäriin, koska kuulemma se nenäpunkki on todella tarttuvainen. Ei minulla mitään oireita kyllä ollut, mutta sain silti lääkekuurin.

Lääkkeen nimi oli Milbemax, ja sitä piti syödä yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan. Siinä vain kävi niin, että minä satuin olemaan sille Milbemaxille allerginen. Siksi minun ei tarvinnut syödä kuin yksi tabletti, ja sen jälkeen Ihmisemä ei enää antanut lääkettä minulle, koska menin siitä niin huonovointiseksi ja väsyneeksi. Se raportoi siitä heti lääkevalmistajalle, joka lähetti raportin edelleen Tanskaan. Minä en oikein tiedä, että miksi minun väsymyskohtauksestani piti Tanskaan asti raportoida, mutta Ihmisemä sanoi, että se on tärkeää tietoa, jos joku muukin väsähtää siitä lääkkeestä. Tärkeinta kai tässä nyt on kuitenkin se, ettei kumpikaan meistä aivastele.

Välillä meitä kyllä väsyttää ihan ilman lääkettäkin.

Viime aikoina olemme Ihmisemän kanssa myös löytäneet uuden mainion lenkkireitin. Se on todella rauhallinen, eikä siellä yleensä tule muita koiria vastaan. Se on myös mukavan mittainen lenkki, alle puolitoista tuntia, joten jaksamme Tirrin kanssa molemmat kävellä sen ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla sillä lenkillä Ihmisemä luuli, että olimme eksyneet, mutta sitten jatkoimmekin kulkua ja yhtäkkiä tupsahdimme metsästä tuttuun paikkaan rannalle. Eksymisen päihittämisen kunniaksi Ihmisemä päästi meidät riehumaan rannalla olevalle hiekkakentälle. Oikeasti siellä ei saisi olla koiria, mutta nyt ei enää ole kesä, joten Ihmisemä päätti joustaa säännöistä.

Hiekalla on mukava riehua!

Tässä kuvassa yritän houkutella Tirriä mukaan leikkiin, mutta se löysi jotain mielenkiintoista haisteltavaa.

Tirri tykkää kovasti kaivaa sitä hiekkakenttää. Yleensä se innostuu niin kovasti, että kaivaa kaikilla jaloilla yhtäaikaa ja lopulta kaatuu. Minä yritin kyllä kertoa sille, että pitää kaivaa kerrallaan korkeintaan kahdella jalalla, mutta ei se kuunnellut.

Sitten kävi näin.

Se uusi lenkki on kaikin puolin mahtava, paitsi että yleensä sen jälkimainingeissa joudumme molemmat suihkuun. Matka on osin aika mutaista, ja välillä juoksemme niin kovaa, että kaadumme ja olemme ihan kurassa. Minua se pesulla käynti ei kovinkaan enää haittaa, kun osaan jo olla suihkussa hienosti, mutta Tirriä se suututtaa kovasti. Suihkun jälkeen Tirri näyttää ihan huovutetulta pehmolelulta.

Useimmiten Tirri menee kuivautumaan Ihmisemän sänkyyn.

Ensi perjantaina Ihmisemä vie meidät hammaslääkäriin. Meidän molempien hampaat on jo kertaalleen puhdistettu tänä vuonna, mutta ne ovat menneet likaisiksi uudelleen. Ihmisemä sanoo, että joillakin koirilla on taipumusta likaisiin hampaisiin, vaikka ne söisivät paljon puruluita ja muita hammasystävällisiä rouskuteltavia. Kuulemma meidän hampaitamme aletaan harjata tämän käynnin jälkeen. Ihmisemä lupasi kananmakuista hammastahnaa, ja hyvä niin, koska ihmisten hammastahnat haisevat minusta kamalilta! Samalla lääkärikäynnillä saamme tilannekatsauksen dieettini sujumisesta. Minusta kyllä tuntuu, että olen laihtunut vähän. Ihmisemän vaaka näyttää puolta kiloa vähemmän, eli sen mukaan olisimme puolessavälissä tavoitetta, mutta siihen vaakaan ei oikein käy luottaminen. Ehkä eläinlääkärin vaaka toimisi paremmin.

Tässä on ihan muuten vain täysin asiaan liittymätön kuva eräältä lauantaiaamulta. Minulle iski akuutti halipula, joten kömmin Ihmisemän kainaloon paijattavaksi.

Ihmisemä on hiljattain havahtunut siihen faktaan, että Tirrillä ei ole lainkaan aluskarvaa ja ilmat kylmenevät. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen, ja tilasimme Tirrille mittatilaustyönä talvihaalarin. Se ei ole vielä valmis, vaan aivan suunnitteluvaiheessa. Ihmisemä haluaa, että haalari on varmasti lämmin. Siihen tulee kiinni silmukka, johon saa taluttimen, jotta Tirrille ei tarvitsisi ensin pukea haalaria ja sitten vielä valjaita. Lisäksi haalarin lahkeiden pitää olla tarpeeksi leveät, etteivät ne purista, ja niihin pitää saada irrotettavat toppasukat. Minä olen oikein kylmänkestävä, eivätkä tassunikaan palele pakkasilla, mutta Tirrin osalta asiat taitavat olla hieman toisin. Siksi irrotettavat toppasukat ovat mainio idea, jotta haalarista tulee monikäyttöisempi erilaisille keleille! Näille viileneville syyskeleille Tirrillä on kyllä hieno huppari.

Tirrin katu-uskottava syysasu.

Tässä taitaakin olla kaikki tältä erää. Palaan asiaan taas, kun jotain asiaa on! Hei hei ja mukavia syyskelejä!

Viimeinen lomapäivä

Tänään on viimeinen lomapäivä. Huomenna Ihmisemä menee taas töihin ja palaamme arkeen. Loma on ollut todella kiva, ja olemme touhunneet paljon mukavia juttuja ulkosalla. Onneksi lomalle sattui juuri sellaiset kelit kuin toivoimmekin: ei kamalasti sadetta, sopivasti auringonpaistetta ja mukavan kirpeää viileyttä. Parasta mahdollista ulkoilusäätä siis!

Yhdellä lenkkireiteistämme on tämmöinen oja, joka on kesän kuluessa kasvanut täyteen pieniä vihreitä lehtiä. Näin siellä kerran piisamin! Nyt, kun ojan vettä ei enää näe, piisami luuraa kaikki päivät piilossa!

Tässä kuvassa näin oravan. Yritän aina jutella niille, koska haluaisin olla niiden ystävä, mutta jostain syystä ne aina vain pakenevat puuhun ja kirkuvat sieltä jotain omia juttujaan!

Kuten viimeksi taisin mainitakin, olin menossa eläinlääkärille, ja epäilin joutuvani dieetille. Lääkäri sanoi, etten onneksi ole kamalan lihava, mutta tuon vanhan tassuvamman vuoksi minun tulee kuitenkin tiputtaa noin puolisentoista kiloa. Ensimmäinen dieettiviikko meni vähän hullunkurisesti, sillä lihoin 150 grammaa. Ihmisemää ja eläinlääkäriä nauratti, kun kävimme punnituksella. Nyt ruoka-annostani pienennettiin tosi pieneksi enkä enää saa raejuustoa välipalaksi. Toivottavasti tämä dieettaaminen nyt lähtisi oikeaan suuntaan!

Ihmisemää on viime aikoina mietityttänyt, kun Tirri on kovasti pärskinyt. Ihmisemä vei Tirrin eläinlääkäriin, ja eläinlääkäri sanoi, että sillä saattaa olla nenäpunkki. Sitä nenäpunkkia ei voi oikein testata, koska se elää niin syvällä nenässä, joten se diagnosoidaan vain oireiden perusteella. Se ei onneksi ole vaarallinen, mutta sitäkin tarttuvampi, joten myös minä jouduin kaiken varalta lääkekuurille, vaikkei minua edes kutita nenästä. Meitä vähän harmittaa, että semmoinen tartunta on tullut, mutta eläinlääkäri sanoi, ettei siltä oikein kuulemma voi välttyä, kun niitä punkkeja on tosi monen koiran nenässä ja me käymme siellä koirapuistossakin aina välillä. Sieltä puistosta se Tirri on sen punkin varmaan napannutkin. Ihmisemä antoi tänään meille ensimmäiset lääkkeet. Se oli tosi pahaa ja taistelin parhaani mukaan vastaan. Ihmisemä kuitenkin voitti ja sai ruiskittua lääkkeen suuhuni. Suutuin siitä aika paljon, ja vaikka sain palkinnoksi kinkkuviipaleen, en juuri nyt pahemmin välitä Ihmisemän seurasta.

Tässä kuvassa päätin, ettei lakanoita vielä tarvitse vaihtaa. Ihmisemä oli kuitenkin toista mieltä ja petasi minutkin sänkyyn.

Oikeastaan oli kuitenkin hyvä, että lakanat vaihdettiin. Sain rauhassa tehdä pesän puhtaisiin lakanoihin. Samalla toki hiekoitin sängyn huolellisesti, sillä mielestäni uudet lakanat ovat aina hieman liukkaita. Meillä on Ihmisemän kanssa tässä asiassa vähän eriävät mielipiteet, mutta onneksi pääsen toteuttamaan itseäni aina, kun se on poissa!

Tirri on oppinut uuden tärkeän taidon. Se on oppinut käyttämään porrasta, joka sille ostettiin, jotta se pääsisi nokosille Ihmisemän sänkyyn. Ihmisemää harmitti, kun Tirri oli niin pieni, ettei se itse päässyt hyppäämään sänkyyn, joten eräänä päivänä se kävi Ikeassa ostamassa Tirrille portaan. Portaan päälle laitettiin koristeeksi vielä tämmöinen karvamatto. Meni aika pitkään, ennen kuin Tirri oppi käyttämään porrasta, mutta tänä aamuna sen pää yllättäen pilkistikin peiton takaa, ja se tuli minun kanssani makoilemaan. Tirrin sisäsiisteys on tässä loman aikana kehittynyt myös huimasti. Toki olemme lomalla käyneet aika tiuhaan tahtiin ulkoilemassakin, mutta toisaalta Tirri on alkanut kestää tosi hyvin jo vähän pidempiä yöunia. Ihmisemän odotukset ovat nyt korkealla, ja se toivoo ettei sen tarvitsisi enää kamalan pitkään rullailla mattoja pois lattioilta.

Tirrillä on niin pienet jalat, että se väsähtää meidän lenkeistämme aina paljon enemmän kuin minä. Tirri on silti tosi reipas, ja jaksaa kyllä ulkoilla kanssamme oikein hyvin!

Hei vain!

Minua vähän harmittaa, että Ihmisemällä on kipeä maha viimeisenä lomapäivänään. Meidän oli tarkoitus mennä pitkälle lenkille, koska ulkona on niin mukava ilma, mutta ainakaan vielä Ihmisemä ei juurikaan ole voinut poistua kotoa. Ehkä sen maha paranee pian ja pääsemme tänään vielä ulkoilemaan kunnolla!

Palataan taas!

Kesälomapuuhia

Pahoitteluni, että täällä blogissa on ollut niin hiljaista. Minä ja Tirri päätimme pitää kesäloman  tänä vuonna samaan aikaan kuin Ihmisemä, ja siksi olemme viilettäneet joka päivä kaikenlaisissa riennoissa, enkä ole oikein ehtinyt kirjoittaa tänne.

Iso osa lomastamme on mennyt ulkoillessa.

Koska lomalla kuuluu olla myös aktiivinen, päätin tarkkailla hieman niitä vesilintuja, joita aiemmin luulin erityiskoiriksi.

Lomalla on niin paljon aikaa, että Ihmisemä antaa meidän nuuskutella kaikessa rauhassa.

Meillä on viime aikoina ollut hieman ongelmia nukkumisen kanssa. Minun uniongelmani ovat johtuneet Tirristä, ja Ihmisemän uniongelmat puolestaan minusta. Tirrillä ei ole ollut uniongelmia. Muutamina öinä se on nimittäin salakavalasti tullut nukkumaan MINUN SÄNKYYNI. Tähän asti Tirri on aina nukkunut omassa sängyssään, mutta nyt sille on tullut jokin pakkomielle kömpiä minun kainalooni, eikä siihen sänkyyn kyllä kovin hyvin mahdu ketään minun lisäkseni. Minä puolestani en mahdu Tirrin sänkyyn kuin puoliksi.

Tästä johtuen olen joutunut herättämään Ihmisemän asian tiimoilta, sillä minun mielestäni on tärkeää kertoa hänelle elämääni kohdanneista vääryyksistä mahdollisimman tuoreeltaan. Ihmisemää ei kyllä ole kamalasti kiinnostanut oikaista asiaa silloin yöllä, joten olen sitten kostoksi kömpinyt hänen viereensä nukkumaan. Muuten sitä ei haittaa, mutta minun on kamalan vaikea nukkua ihmisten sängyssä ilman, että joku rapsuttaa minua koko ajan, joten olen sitten tökkinyt Ihmisemän uudelleen hereille, jos se on vahingossa lopettanut rapsuttamisen.

Tässä todistusaineistoa eilisillalta! Minä olen juuri evakuoitumassa Ihmisemän kainaloon.

Kun yöllä ei saa nukkua, niin päivällä käy näin.

Ihmisemä oli alkulomasta vähän kipeänä, joten se torkkui sohvalla. Minä ja Tirri menimme kiipeilemään sen vatsan päälle, kuten asiantuntevien sairaanhoitajien kuuluukin.

Kävimme taannoin lomamatkalla Joensuussa Ihmisemän vanhempien luona. Tirri ei ollut käynyt siellä koskaan ennen, eikä se oikein osannut suhtautua pitkään ajomatkaan, vaan sillä tuli autokyydistä vähän maha kipeäksi. Onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Viimeksi, kun kävin Joensuussa, en oikein vielä osannut käyttäytyä kunnolla, ja niillä on niin iso ja monikerroksinen talokin, että menin siellä vähän sekaisin. Nyt osasin käyttäytyä paremmin, enkä murissut oikeastaan kenellekään. Tirri ei vielä ole oppinut kovin vieraskoreaksi, joten heti alkuun Ihmisemä rullasi kaikki matot pois lattialta, ettei Tirri pissaisi niihin.

Minulle on tässä kesän mittaan sattunut pienoinen vahinko, joka paljastui Ihmisemälle kun minulle ajeltiin kesätukka. Olen nimittäin kerryttänyt vähän kesävatsaa. Sitä ei onneksi ole kovin paljoa, mutta Ihmisemä päätti kuitenkin, että kysymme eläinlääkäristä vähän dieettivinkkejä, kun minut ensi perjantaina rokotetaan. Toivottavasti se lääkäri ei laittaisi minua kovin ankaralle dieetille. Syöminen kun on niin mukavaa!

Siitä kesätukasta tulikin tosi lyhyt, mutta se oli kyllä mukavan viileä! Vain häntä ja korvat säästyivät trimmeriltä. Nyt olen jo kasvattanut vähän pidemmän, muodikkaan syystukan.

Nyt minusta tuntuu, että on aika ottaa päiväunet, sillä tulimme juuri pitkältä lenkiltä (pelastuimme täpärästi hurjalta rankkasateelta!). Lupaan kyllä vähän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa, ja palata asiaan jatkossa vähän useammin!

Kesätukka ja muita kuulumisia

Meille on viime aikoina tapahtunut monta monituista juttua. Iloinen asia oli se, että sain kesätukan eikä minulla ole enää niin kuuma. Surullinen asia puolestaan on se, ettei meillä enää ole Hamsteria, sillä se oli jo vanha ja löysin sen eilen kuolleena häkistään. Sitten on vielä Tirri-asiat, sen hammaslääkäri, sisäsiisteys ja kaikenmoinen kehittyminen.

Lempileikkini on nykyään Tirrinpiilotus. Se menee niin, että lysähdän sen päälle ja pelkkä pää jää näkyviin. Tirrikin tykkää siitä leikistä, ja viihtyy minun ja sohvatyynyn välissä hyvin!

Viime aikoina on ollut todella kuuma. Ihmisemä kävi ostamassa meille tuulettimia, mutta niistä on ollut aika vähän apua. Tirrillä on ihan väljä turkki, eikä aluskarvaa ollenkaan, joten se pärjää kohtalaisen hyvin. Minulla sen sijaan on paksuakin paksumpi päällys- ja aluskarva. Siksi Ihmisemä varasi minulle ajan trimmaamoon. Valitettavasti kaikki trimmaamot olivat ihan täynnä, ja aika saatiin vasta viikon päähän, joten Ihmisemä päätti hätäparturoida minut keittiösaksilla. Tulos on kieltämättä aika epätasainen, mutta minulla on paljon ilmastoidumpi olo kuin ennen! Viikon päästä turkkini saadaan siistimmäksi, kun menemme sinne oikealle trimmaajalle.

Ihmisemää ja Tirriä nauratti, kun partanikin leikattiin pois. Alta paljastuikin puikulan mallinen pää!

Toivottavasti sillä trimmaajalla on semmoinen turkinajokone, kun ei noilla saksilla oikein tasaista jälkeä tunnu saavan.

Luonnollisesti minun täytyi myös testata, onko uusi turkki yhtä joustava kuin vanha.

Lopuksi kävin tarkistamassa, kuinka paljon sitä karvaa oikein lähti. Ämpäri oli melkein puolillaan!

Minulla on iltaisin ollut tapana käydä herättämässä Hamsteri ja katsella, kun se puuhastelee iltatoimiaan. Kaikista hauskinta on katsoa, kun se juo tai juoksee juoksurattaassaan. Eilen illalla kuitenkin huomasin jotain omituista. Menin kolkuttelemaan häkin seinää, kuten aina ennenkin, mutta Hamsteria ei näkynyt missään. Sitten huomasin, että se oli käpertynyt häkkinsä nurkkaan eikä liikkunut yhtään. Hain Ihmisemän paikalle, ja se koitti kädellään Hamsteria. Se oli ihan jäykkä ja kylmä ja Ihmisemä kertoi, että se oli kuollut. En oikein ymmärrä, että mitä se semmoinen kuoleminen on, ja Ihmisemä selitti, että sitten kun tullaan tarpeeksi vanhaksi, niin keho ei enää jaksa elää ja se sammuu. Ja sitten sielu lähtee siitä kehosta pois. Mietityttää vähän, että missähän Hamsterin sielu nyt on, mutta Ihmisemä kertoi, että se odottaa meitä Sateenkaarisillalla. Sitten joskus, kun minäkin olen vanha ja minun kehoni ei enää jaksa elää, menee minunkin sieluni Sateenkaarisillalle, ja Hamsteri on siellä odottamassa.

Ihmisemä antoi minun vielä moikata Hamsteria, ennen kuin se pakattiin rasiaan. Nyt Hamsteri odottaa pakkasessa, että menemme mökille ja hautaamme sen.

Katselin vielä hetken Hamsterin häkkiä. Ihan kummallista, kun se oli tyhjä.

Jokin aika sitten Ihmisemä käytti Tirrin hammaslääkärissä. Sen hampaat olivat aika huonossa kunnossa silloin kun se muutti meille, eikä se voinut syödä nappuloita ollenkaan ilman, että ne ensin liotettiin ihan pehmeiksi. Tirri nukutettiin lääkkeellä ja sen hampaat puhdistettiin. Kaksi hammasta piti myös ottaa kokonaan pois. Nyt Tirrin suu on hyvässä kunnossa eikä haise enää! Olemme taas palanneet takaisin normaaleihin ruokailutottumuksiin, eli Ihmisemä ei enää liota nappuloita meille ollenkaan. Lääkäri myös tutki Tirrin perinpohjin ja löysi siitä kaksi pientä ongelmaa. Ensimmäinen ongelma on se, että Tirrillä on liian pienet kyynelkanavat, ja siksi sen silmät rähmivät paljon. Toinen ongelma puolestaan on se, että Tirrin vasen polvi on aika löysä, ja se muljahtelee. Lääkäri kuitenkin kertoi, että polvi ei ole kipeä, eikä sitä ainakaan nyt tarvitse leikata, eikä välttämättä koskaan myöhemminkään. Sitä pitää vain vähän varoa.

Tirri tulee usein ottamaan kanssani nokoset.

Tirristä ja minusta on tullut yhä tiiviimpi parivaljakko. Tirri ottaa paljon mallia minusta ja minä siitä. Ihmisemä sanoo, että opimme toisiltamme vain höperöt tavat ja kepposet. Se voi olla ehkä vähän tottakin, sillä Tirri on alkanut nostaa jalkaa pissatessaan, vaikkei tyttökoirien edes tarvitsisi. Tirrillä on vielä välillä sattunut vähän vahinkoja sisäsiisteyden kanssa, ja siksi meillä onkin taas kaikki matot likaisina, mutta onneksi Ihmisemä ei ole kovin suuttuvaa sorttia, joten se vain siivoaa sotkut ja pesee matot.

Välillä saamme Tirrin kanssa hirmuisen sohvahepulin ja alamme riehua. Kerran tipuin sen takia sohvaltakin!

Tässä yritin opettaa Tirrille spagettikohtauksen perusteita, mutta ei se oikein jaksanut keskittyä.

Näillä kuumilla hellekeleillä otamme suurimman osan ajasta aika rauhallisesti.

Tirri on tosi hassu, kun se haluaa rapsutuksia. Se menee selälleen ja alkaa viuhtoa etutassuillaan kamalasti.

Tässä leikin kahta leikkiä yhtä aikaa: Tirrinpiilotusta sekä Ihmisemän käden kaappaamista. Yleensä kaappaan käden silloin, kun Ihmisemä rapsuttaa minua tuosta rintakehästä.

Välillä Tirri veukaa sohvalla niin kovasti, että minä olen ihan ihmeissäni.

Tässä kuvassa olimme kaikki yhtä aikaa päiväunilla Ihmisemän sängyssä.

Ihmisemä ei ole tällä viikolla ollut töissä. Se on viime perjantaista asti päästellyt kummallisia ääniä ja pyyhkinyt paperilla naamaansa vähän väliä. Välillä sen kainalossa piipittää, eikä se oikein jaksa käydä meidän kanssamme edes lenkillä. Eilen se kävi lääkärissä ja sai sieltä lapun, jossa sanotaan, että se saa mennä töihin vasta perjantaina. Se lupasi, että jos se paranee, niin pääsemme viikonloppuna mökille. Viikonlopuksi on luvattu vielä kuumempaa ilmaa kuin nyt, mutta onneksi mökki on aivan järven rannassa, joten se järvi ja sieltä tuleva tuuli vähän viilentävät oloa.

Nyt minun pitää lähteä tarkistamaan, mitä Tirri touhuaa. Joskus se nimittäin vohkii minun lelujani! Hei hei!

Such a Cosmopolitan Me!

So this time Human Mom made me post in English. I haven't quite studied the language at all, but Human Mom was kind enough to help me translate my thoughts from Finnish.

So, first of all, sorry for not posting for sooooo long. It's been an incredibly busy month, and all the spare time we've had hasn't really been that much of spare time at all. I'd like to tell you guys about the special highlight of the month anyways, there have been quite a few of them, despite the horrible schedules!

As I said before, a friend of Human Mom's, Dan, was coming over for a visit from America. I accidentally lied to you guys by saying he was on his way to Israel, but actually he was already on his way back. He'd kinda been all over the place by the time he got to Finland. Georgia, Israel, Estonia, Russia... Can't even remember them all. So he arrived on Wednesday the 9th. Human Mom picked him up from the railway station and brought him here. Human Mom had already told me and Tirri that a guest was arriving, but even though we were super excited to see him, we also were a little scared of him.

The IMPORTANT THING was, though, that not me nor Tirri tried to bite him. Not once! (Okay, maybe just a little bit but just once.) I tried barking at him for a couple of times, but eventually figured it probably wouldn't make any difference, so I quitted. It turns out Dan really liked us and he was constantly petting us. Well, me and Tirri had nothing against that so we told him to keep it coming!

It was really nice to have someone over that wasn't scary at all! Dan also invited us to visit him, but Human Mom told me the flight would be too stressful for us doggies, so she'll probably go alone once she has saved enough money. She keeps telling me and Tirri to get jobs but I personally think I don't need one. I'd rather just spend the days sleeping and planning all kinds of tricks and pranks for when Human mom gets home from work.

Unfortunately we forgot to take any photos with Dan, so here's one of Tirri lying in the sun instead:

This is after Human Mom took Tirri to the dentist. She had a few teeth removed and had to be anaestethized for a while, so she was quite sleepy for the rest of the day.

Kaikenkaikkisen jännittävä viikonloppu

Pahoitteluni, että täällä blogissa on ollut hiljaista. Meillä on Ihmisemän kanssa ollut melkoista haipakkaa nämä viime viikot. Ihmisemä on ollut töissä, ja viime viikonloppu meni reissatessa ja uuden asukkaan kotiinhakemisessa. Kerron nyt molemmista tapahtumista erikseen!

Viime viikon perjantaina lähdimme Ihmisemän kanssa junamatkalle. En ole ennen ollut junassa, ja minua vähän jännitti, mutta se meni kyllä ohi. Junassa oli toinenkin koira, ja meistä tuli heti hyvät ystävät. Tarjosin sille vähän vettäkin, kun se oli vahingossa pakannut mukaan vain vissyä, eikä se oikein tykännyt siitä. Minä kyllä vähän ihmettelin, että miksi sinne junaan piti mennä istumaan, kun se ei ensimmäiseen kolmeen varttiin liikkunut mihinkään. Sitten joku mies puhisi kaiuttimesta, että junassa oli tekninen ongelma ja siksi se ei liikkunut. Ihmisemää nauratti, että talvi taisi yllättää junan näin kesälläkin. Talvi kuulemma aina yllättää junat ja autoilijat, vaikka se tulee joka vuosi.



Minua vähän kummastutti, että miten se talvi voi kesällä yllättää, mutta Ihmisemä kertoi, ettei se oikeasti tainnut ollakaan talvi, vaan ihan muu tekninen häiriö.

 Ensimmäisen yön olimme Ihmisemän kaverin luona yötä. Sen nimi oli Riikka, ja se antoi minun köllöttää sängyssä. Siellä Helsingissä oli muuten ihan mukavaa, mutta kamalan vaikeaa siellä oli käydä lenkillä, kun siellä oli pelkkää katukiveystä kaikkialla.

Seuraavana aamuna Ihmisemä lähti aamupalan jälkeen hakemaan kaveriaan rautatieasemalta, ja minä jäin Riikan luokse päivähoitoon. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun olin hoidossa, kun ihmisemä ei ole raaskinut jättää minua ennen. Hoidossa oli tosi kivaa, se Riikka oli  minulle kiltti ja rapsutteli. Sillä aikaa kun minä olin Riikan kanssa, Ihmisemä oli Pride-kulkueessa sen kaverinsa kanssa. Niillä oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja siellä oli ennätysmäärä ihmisiä. Minä en oikein tiedä, kuinka monta se 20 000 on, kun en osaa laskea, mutta kyllä se varmaan on ainakin minun ja ihmisemän varpaat yhteenlaskettuna ja vähän vielä päälle.

Päivähoidon päätteeksi Riikka talutti minut semmoiseen puistoon, mihin ne kulkueen ihmiset olivat menneet. Ihmisemä tuli minua vastaan portille YLLÄTYKSEN kanssa! Ette ikinä arvaa, mikä se yllätys oli! SE OLI VÄLIAIKAISEMÄ! En ollut nähnyt sitä puoleen vuoteen! Sitä oli tosi kiva nähdä, ja se oli ostanut minulle hunajakalkkunaa!



Tässä kuvassa me kaikki näytetään ihan hoopolta. Väliaikaisemä ei huomaa kameraa ollenkaan, minä olen juuri syönyt kalkkunan ja Ihmisemä on jostain syystä laittanut kätensä minun päähäni. Ainoa kuvassa onnistunut on tuo etualalla oleva Pride-Mörkö!



Tässä sitä hunajakalkkunaa on! Sitä oli lisää ja lisää laukku täynnä!



Ihmisemä ja Väliaikaisemä puhuivat paljon minusta. Itse en juurikaan osallistunut keskusteluun, sillä keskityin vahtimaan kalkkunaviipaleita.

 Puistojuhlan jälkeen menimme hotelliin yöksi. Ihmisemä oli soittanut sinne ennakkon, ja kertonut, että minäkin olen tulossa. Siksi siellä hotellissa oli erityinen tarvikekassi odottamassa minua! Siellä oli herkullisia luita ja muita herkkuja. Niin ja kakkapusseja. Kun ei sinne katukiveyksille kakat oikein kai maadu.


Hotellissa olin jo aika väsynyt. Onneksi siellä oli tämä mukava tuoli.



Pride-Mörkö yritti vohkia puruluuni, mutta vahdin sitä tiukasti, eikä Mörkö sitten saanut saalistaan.



Tässä nukumme Ihmisemän kanssa aamupalanjälkeisunia



Pride-Mörkökin väsähti ja tuli minun ja Tanjan kanssa nukkumaan!



Junassa istuin mielelläni Ihmisemän sylissä, koska siitä näin hyvin paluumatkan maisemia. Kuulemma meidänkin koti näkyy sieltä junasta, mutta minä en kyllä huomannut, vaikka Ihmisemä osoitti meidän parvekettakin.



Osan paluumatkasta pidin myös junaseuraa Tanjalle.

 Juna-asemalta tulimme Ihmisemän kanssa kotiin taksilla. En ole ennen ollut taksissakaan, mutta se ei paljoa poikennut muusta autoilusta. Paitsi että sain Ihmisemältä huomiota, kun se ei ajanutkaan sitä autoa, vaan se taksikuski ajoi. Yritin minä kyllä vähän sitäkin jututtaa, mutta sen piti keskittyä ajamiseen. Ihmisemä toi minut kotiin ja kertoi sitten, että hänen piti lähteä heti hakemaan Snow Flake Hyvinkäältä. Se pakkasi kimpsunsa ja lähti ajamaan. Neljän tunnin päästä se tuli takaisin, ja näin Snow Flaken ensimmäistä kertaa oikeasti! Se oli tosi suloinen, mutta sitä pelotti tosi paljon, ja se pissi heti lattialle.


Tässä on ihka ensimmäinen kuva, jonka Ihmisemä otti Snow Flakesta



Snow Flake on tosi pieni, vain puolet siitä mitä minä! Ensin sen nimeksi mietittiin Silmua, mutta nyt olemme Ihmisemän kanssa tulleet siihen tulokseen, että ehkä parempi nimi olisikin Tirri, kun se on tässä kuvassa tuommoinen Tirriäinen.



Minua ensin vähän ihmetytti, kun se Snow Flake sieltä vihdoinkin tuli, enkä oikein osannut tehdä muuta kuin heiluttaa häntää ja tuijottaa ihmeissäni. Ja kun sekin oli ihan peloissaan, eikä oikein edes liikkunut. Pikku hiljaa olemme kuitenkin tutustuneet.



Nyt olemme jo tosi hyvät ystävät, ja otamme välillä yhdessä päikkärit.



Snow Flakea vähän pelottaa ulkona, kun se ei ole tottunut kävelemään hihnassa. Siksi päätin vähän auttaa sitä, mutta Ihmisemä sanoi, että Snow Flakea taisi pelottaa vielä enemmän.

 Nyt on mennyt viikko siitä, kun Snow Flake muutti. Se on reipastunut joka päivä enemmän ja enemmän, ja uskaltaa jo leikkiäkin minun kanssani (paitsi ei ulkona). Sitä jännittää vielä tosi monet asiat, esimerkiksi portaat, mutta se yrittää kuitenkin tosi terhakkaasti ja onnistuu aina yrityksissään. Olen tosi ylpeä siitä. Välillä se vielä kakkii sisälle, mutta Ihmisemä on vienyt meitä nyt tosi paljon ulos, että Snow Flakellekin tulisi hyvä rytmi. Ehkä jo ensi viikolla se oppii!



Ihmisemä oltti minusta ja Tirristä kuvan. Minä osaan jo olla coolisti kuvissa, mutta Tirriä alkoi naurattaa ihan kamalasti, eikä se kyennyt olemaan yhtä coolisti.



Tässä kuvassa Tirrin hepulikohtaus oli jo mennyt ohi, ja sekin vähän rauhoittui.

  Kaiken kaikkiaan meillä on siis ollut jännittäviä päiviä koko viikko täynnä. Tänään menemme vielä käymään koirapuistossa illalla, ja ensi viikolla meille tulee joku vieras. Se on kuulemma Ihmisemän kaveri, ja lentää tänne Amerikasta asti. Se on oikeasti menossa Israeliin, mutta tulee täältä Suomen kautta, koska haluaa käydä moikkaamassa meitä. Raportoin sitten jälleen, miten viikko on mennyt, kunhan ehdin! Hei hei siihen asti, ja hyvää kesäviikkoa!