Kesätukka ja muita kuulumisia

Meille on viime aikoina tapahtunut monta monituista juttua. Iloinen asia oli se, että sain kesätukan eikä minulla ole enää niin kuuma. Surullinen asia puolestaan on se, ettei meillä enää ole Hamsteria, sillä se oli jo vanha ja löysin sen eilen kuolleena häkistään. Sitten on vielä Tirri-asiat, sen hammaslääkäri, sisäsiisteys ja kaikenmoinen kehittyminen.

Lempileikkini on nykyään Tirrinpiilotus. Se menee niin, että lysähdän sen päälle ja pelkkä pää jää näkyviin. Tirrikin tykkää siitä leikistä, ja viihtyy minun ja sohvatyynyn välissä hyvin!

Viime aikoina on ollut todella kuuma. Ihmisemä kävi ostamassa meille tuulettimia, mutta niistä on ollut aika vähän apua. Tirrillä on ihan väljä turkki, eikä aluskarvaa ollenkaan, joten se pärjää kohtalaisen hyvin. Minulla sen sijaan on paksuakin paksumpi päällys- ja aluskarva. Siksi Ihmisemä varasi minulle ajan trimmaamoon. Valitettavasti kaikki trimmaamot olivat ihan täynnä, ja aika saatiin vasta viikon päähän, joten Ihmisemä päätti hätäparturoida minut keittiösaksilla. Tulos on kieltämättä aika epätasainen, mutta minulla on paljon ilmastoidumpi olo kuin ennen! Viikon päästä turkkini saadaan siistimmäksi, kun menemme sinne oikealle trimmaajalle.

Ihmisemää ja Tirriä nauratti, kun partanikin leikattiin pois. Alta paljastuikin puikulan mallinen pää!

Toivottavasti sillä trimmaajalla on semmoinen turkinajokone, kun ei noilla saksilla oikein tasaista jälkeä tunnu saavan.

Luonnollisesti minun täytyi myös testata, onko uusi turkki yhtä joustava kuin vanha.

Lopuksi kävin tarkistamassa, kuinka paljon sitä karvaa oikein lähti. Ämpäri oli melkein puolillaan!

Minulla on iltaisin ollut tapana käydä herättämässä Hamsteri ja katsella, kun se puuhastelee iltatoimiaan. Kaikista hauskinta on katsoa, kun se juo tai juoksee juoksurattaassaan. Eilen illalla kuitenkin huomasin jotain omituista. Menin kolkuttelemaan häkin seinää, kuten aina ennenkin, mutta Hamsteria ei näkynyt missään. Sitten huomasin, että se oli käpertynyt häkkinsä nurkkaan eikä liikkunut yhtään. Hain Ihmisemän paikalle, ja se koitti kädellään Hamsteria. Se oli ihan jäykkä ja kylmä ja Ihmisemä kertoi, että se oli kuollut. En oikein ymmärrä, että mitä se semmoinen kuoleminen on, ja Ihmisemä selitti, että sitten kun tullaan tarpeeksi vanhaksi, niin keho ei enää jaksa elää ja se sammuu. Ja sitten sielu lähtee siitä kehosta pois. Mietityttää vähän, että missähän Hamsterin sielu nyt on, mutta Ihmisemä kertoi, että se odottaa meitä Sateenkaarisillalla. Sitten joskus, kun minäkin olen vanha ja minun kehoni ei enää jaksa elää, menee minunkin sieluni Sateenkaarisillalle, ja Hamsteri on siellä odottamassa.

Ihmisemä antoi minun vielä moikata Hamsteria, ennen kuin se pakattiin rasiaan. Nyt Hamsteri odottaa pakkasessa, että menemme mökille ja hautaamme sen.

Katselin vielä hetken Hamsterin häkkiä. Ihan kummallista, kun se oli tyhjä.

Jokin aika sitten Ihmisemä käytti Tirrin hammaslääkärissä. Sen hampaat olivat aika huonossa kunnossa silloin kun se muutti meille, eikä se voinut syödä nappuloita ollenkaan ilman, että ne ensin liotettiin ihan pehmeiksi. Tirri nukutettiin lääkkeellä ja sen hampaat puhdistettiin. Kaksi hammasta piti myös ottaa kokonaan pois. Nyt Tirrin suu on hyvässä kunnossa eikä haise enää! Olemme taas palanneet takaisin normaaleihin ruokailutottumuksiin, eli Ihmisemä ei enää liota nappuloita meille ollenkaan. Lääkäri myös tutki Tirrin perinpohjin ja löysi siitä kaksi pientä ongelmaa. Ensimmäinen ongelma on se, että Tirrillä on liian pienet kyynelkanavat, ja siksi sen silmät rähmivät paljon. Toinen ongelma puolestaan on se, että Tirrin vasen polvi on aika löysä, ja se muljahtelee. Lääkäri kuitenkin kertoi, että polvi ei ole kipeä, eikä sitä ainakaan nyt tarvitse leikata, eikä välttämättä koskaan myöhemminkään. Sitä pitää vain vähän varoa.

Tirri tulee usein ottamaan kanssani nokoset.

Tirristä ja minusta on tullut yhä tiiviimpi parivaljakko. Tirri ottaa paljon mallia minusta ja minä siitä. Ihmisemä sanoo, että opimme toisiltamme vain höperöt tavat ja kepposet. Se voi olla ehkä vähän tottakin, sillä Tirri on alkanut nostaa jalkaa pissatessaan, vaikkei tyttökoirien edes tarvitsisi. Tirrillä on vielä välillä sattunut vähän vahinkoja sisäsiisteyden kanssa, ja siksi meillä onkin taas kaikki matot likaisina, mutta onneksi Ihmisemä ei ole kovin suuttuvaa sorttia, joten se vain siivoaa sotkut ja pesee matot.

Välillä saamme Tirrin kanssa hirmuisen sohvahepulin ja alamme riehua. Kerran tipuin sen takia sohvaltakin!

Tässä yritin opettaa Tirrille spagettikohtauksen perusteita, mutta ei se oikein jaksanut keskittyä.

Näillä kuumilla hellekeleillä otamme suurimman osan ajasta aika rauhallisesti.

Tirri on tosi hassu, kun se haluaa rapsutuksia. Se menee selälleen ja alkaa viuhtoa etutassuillaan kamalasti.

Tässä leikin kahta leikkiä yhtä aikaa: Tirrinpiilotusta sekä Ihmisemän käden kaappaamista. Yleensä kaappaan käden silloin, kun Ihmisemä rapsuttaa minua tuosta rintakehästä.

Välillä Tirri veukaa sohvalla niin kovasti, että minä olen ihan ihmeissäni.

Tässä kuvassa olimme kaikki yhtä aikaa päiväunilla Ihmisemän sängyssä.

Ihmisemä ei ole tällä viikolla ollut töissä. Se on viime perjantaista asti päästellyt kummallisia ääniä ja pyyhkinyt paperilla naamaansa vähän väliä. Välillä sen kainalossa piipittää, eikä se oikein jaksa käydä meidän kanssamme edes lenkillä. Eilen se kävi lääkärissä ja sai sieltä lapun, jossa sanotaan, että se saa mennä töihin vasta perjantaina. Se lupasi, että jos se paranee, niin pääsemme viikonloppuna mökille. Viikonlopuksi on luvattu vielä kuumempaa ilmaa kuin nyt, mutta onneksi mökki on aivan järven rannassa, joten se järvi ja sieltä tuleva tuuli vähän viilentävät oloa.

Nyt minun pitää lähteä tarkistamaan, mitä Tirri touhuaa. Joskus se nimittäin vohkii minun lelujani! Hei hei!

Such a Cosmopolitan Me!

So this time Human Mom made me post in English. I haven't quite studied the language at all, but Human Mom was kind enough to help me translate my thoughts from Finnish.

So, first of all, sorry for not posting for sooooo long. It's been an incredibly busy month, and all the spare time we've had hasn't really been that much of spare time at all. I'd like to tell you guys about the special highlight of the month anyways, there have been quite a few of them, despite the horrible schedules!

As I said before, a friend of Human Mom's, Dan, was coming over for a visit from America. I accidentally lied to you guys by saying he was on his way to Israel, but actually he was already on his way back. He'd kinda been all over the place by the time he got to Finland. Georgia, Israel, Estonia, Russia... Can't even remember them all. So he arrived on Wednesday the 9th. Human Mom picked him up from the railway station and brought him here. Human Mom had already told me and Tirri that a guest was arriving, but even though we were super excited to see him, we also were a little scared of him.

The IMPORTANT THING was, though, that not me nor Tirri tried to bite him. Not once! (Okay, maybe just a little bit but just once.) I tried barking at him for a couple of times, but eventually figured it probably wouldn't make any difference, so I quitted. It turns out Dan really liked us and he was constantly petting us. Well, me and Tirri had nothing against that so we told him to keep it coming!

It was really nice to have someone over that wasn't scary at all! Dan also invited us to visit him, but Human Mom told me the flight would be too stressful for us doggies, so she'll probably go alone once she has saved enough money. She keeps telling me and Tirri to get jobs but I personally think I don't need one. I'd rather just spend the days sleeping and planning all kinds of tricks and pranks for when Human mom gets home from work.

Unfortunately we forgot to take any photos with Dan, so here's one of Tirri lying in the sun instead:

This is after Human Mom took Tirri to the dentist. She had a few teeth removed and had to be anaestethized for a while, so she was quite sleepy for the rest of the day.

Kaikenkaikkisen jännittävä viikonloppu

Pahoitteluni, että täällä blogissa on ollut hiljaista. Meillä on Ihmisemän kanssa ollut melkoista haipakkaa nämä viime viikot. Ihmisemä on ollut töissä, ja viime viikonloppu meni reissatessa ja uuden asukkaan kotiinhakemisessa. Kerron nyt molemmista tapahtumista erikseen!

Viime viikon perjantaina lähdimme Ihmisemän kanssa junamatkalle. En ole ennen ollut junassa, ja minua vähän jännitti, mutta se meni kyllä ohi. Junassa oli toinenkin koira, ja meistä tuli heti hyvät ystävät. Tarjosin sille vähän vettäkin, kun se oli vahingossa pakannut mukaan vain vissyä, eikä se oikein tykännyt siitä. Minä kyllä vähän ihmettelin, että miksi sinne junaan piti mennä istumaan, kun se ei ensimmäiseen kolmeen varttiin liikkunut mihinkään. Sitten joku mies puhisi kaiuttimesta, että junassa oli tekninen ongelma ja siksi se ei liikkunut. Ihmisemää nauratti, että talvi taisi yllättää junan näin kesälläkin. Talvi kuulemma aina yllättää junat ja autoilijat, vaikka se tulee joka vuosi.



Minua vähän kummastutti, että miten se talvi voi kesällä yllättää, mutta Ihmisemä kertoi, ettei se oikeasti tainnut ollakaan talvi, vaan ihan muu tekninen häiriö.

 Ensimmäisen yön olimme Ihmisemän kaverin luona yötä. Sen nimi oli Riikka, ja se antoi minun köllöttää sängyssä. Siellä Helsingissä oli muuten ihan mukavaa, mutta kamalan vaikeaa siellä oli käydä lenkillä, kun siellä oli pelkkää katukiveystä kaikkialla.

Seuraavana aamuna Ihmisemä lähti aamupalan jälkeen hakemaan kaveriaan rautatieasemalta, ja minä jäin Riikan luokse päivähoitoon. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun olin hoidossa, kun ihmisemä ei ole raaskinut jättää minua ennen. Hoidossa oli tosi kivaa, se Riikka oli  minulle kiltti ja rapsutteli. Sillä aikaa kun minä olin Riikan kanssa, Ihmisemä oli Pride-kulkueessa sen kaverinsa kanssa. Niillä oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja siellä oli ennätysmäärä ihmisiä. Minä en oikein tiedä, kuinka monta se 20 000 on, kun en osaa laskea, mutta kyllä se varmaan on ainakin minun ja ihmisemän varpaat yhteenlaskettuna ja vähän vielä päälle.

Päivähoidon päätteeksi Riikka talutti minut semmoiseen puistoon, mihin ne kulkueen ihmiset olivat menneet. Ihmisemä tuli minua vastaan portille YLLÄTYKSEN kanssa! Ette ikinä arvaa, mikä se yllätys oli! SE OLI VÄLIAIKAISEMÄ! En ollut nähnyt sitä puoleen vuoteen! Sitä oli tosi kiva nähdä, ja se oli ostanut minulle hunajakalkkunaa!



Tässä kuvassa me kaikki näytetään ihan hoopolta. Väliaikaisemä ei huomaa kameraa ollenkaan, minä olen juuri syönyt kalkkunan ja Ihmisemä on jostain syystä laittanut kätensä minun päähäni. Ainoa kuvassa onnistunut on tuo etualalla oleva Pride-Mörkö!



Tässä sitä hunajakalkkunaa on! Sitä oli lisää ja lisää laukku täynnä!



Ihmisemä ja Väliaikaisemä puhuivat paljon minusta. Itse en juurikaan osallistunut keskusteluun, sillä keskityin vahtimaan kalkkunaviipaleita.

 Puistojuhlan jälkeen menimme hotelliin yöksi. Ihmisemä oli soittanut sinne ennakkon, ja kertonut, että minäkin olen tulossa. Siksi siellä hotellissa oli erityinen tarvikekassi odottamassa minua! Siellä oli herkullisia luita ja muita herkkuja. Niin ja kakkapusseja. Kun ei sinne katukiveyksille kakat oikein kai maadu.


Hotellissa olin jo aika väsynyt. Onneksi siellä oli tämä mukava tuoli.



Pride-Mörkö yritti vohkia puruluuni, mutta vahdin sitä tiukasti, eikä Mörkö sitten saanut saalistaan.



Tässä nukumme Ihmisemän kanssa aamupalanjälkeisunia



Pride-Mörkökin väsähti ja tuli minun ja Tanjan kanssa nukkumaan!



Junassa istuin mielelläni Ihmisemän sylissä, koska siitä näin hyvin paluumatkan maisemia. Kuulemma meidänkin koti näkyy sieltä junasta, mutta minä en kyllä huomannut, vaikka Ihmisemä osoitti meidän parvekettakin.



Osan paluumatkasta pidin myös junaseuraa Tanjalle.

 Juna-asemalta tulimme Ihmisemän kanssa kotiin taksilla. En ole ennen ollut taksissakaan, mutta se ei paljoa poikennut muusta autoilusta. Paitsi että sain Ihmisemältä huomiota, kun se ei ajanutkaan sitä autoa, vaan se taksikuski ajoi. Yritin minä kyllä vähän sitäkin jututtaa, mutta sen piti keskittyä ajamiseen. Ihmisemä toi minut kotiin ja kertoi sitten, että hänen piti lähteä heti hakemaan Snow Flake Hyvinkäältä. Se pakkasi kimpsunsa ja lähti ajamaan. Neljän tunnin päästä se tuli takaisin, ja näin Snow Flaken ensimmäistä kertaa oikeasti! Se oli tosi suloinen, mutta sitä pelotti tosi paljon, ja se pissi heti lattialle.


Tässä on ihka ensimmäinen kuva, jonka Ihmisemä otti Snow Flakesta



Snow Flake on tosi pieni, vain puolet siitä mitä minä! Ensin sen nimeksi mietittiin Silmua, mutta nyt olemme Ihmisemän kanssa tulleet siihen tulokseen, että ehkä parempi nimi olisikin Tirri, kun se on tässä kuvassa tuommoinen Tirriäinen.



Minua ensin vähän ihmetytti, kun se Snow Flake sieltä vihdoinkin tuli, enkä oikein osannut tehdä muuta kuin heiluttaa häntää ja tuijottaa ihmeissäni. Ja kun sekin oli ihan peloissaan, eikä oikein edes liikkunut. Pikku hiljaa olemme kuitenkin tutustuneet.



Nyt olemme jo tosi hyvät ystävät, ja otamme välillä yhdessä päikkärit.



Snow Flakea vähän pelottaa ulkona, kun se ei ole tottunut kävelemään hihnassa. Siksi päätin vähän auttaa sitä, mutta Ihmisemä sanoi, että Snow Flakea taisi pelottaa vielä enemmän.

 Nyt on mennyt viikko siitä, kun Snow Flake muutti. Se on reipastunut joka päivä enemmän ja enemmän, ja uskaltaa jo leikkiäkin minun kanssani (paitsi ei ulkona). Sitä jännittää vielä tosi monet asiat, esimerkiksi portaat, mutta se yrittää kuitenkin tosi terhakkaasti ja onnistuu aina yrityksissään. Olen tosi ylpeä siitä. Välillä se vielä kakkii sisälle, mutta Ihmisemä on vienyt meitä nyt tosi paljon ulos, että Snow Flakellekin tulisi hyvä rytmi. Ehkä jo ensi viikolla se oppii!



Ihmisemä oltti minusta ja Tirristä kuvan. Minä osaan jo olla coolisti kuvissa, mutta Tirriä alkoi naurattaa ihan kamalasti, eikä se kyennyt olemaan yhtä coolisti.



Tässä kuvassa Tirrin hepulikohtaus oli jo mennyt ohi, ja sekin vähän rauhoittui.

  Kaiken kaikkiaan meillä on siis ollut jännittäviä päiviä koko viikko täynnä. Tänään menemme vielä käymään koirapuistossa illalla, ja ensi viikolla meille tulee joku vieras. Se on kuulemma Ihmisemän kaveri, ja lentää tänne Amerikasta asti. Se on oikeasti menossa Israeliin, mutta tulee täältä Suomen kautta, koska haluaa käydä moikkaamassa meitä. Raportoin sitten jälleen, miten viikko on mennyt, kunhan ehdin! Hei hei siihen asti, ja hyvää kesäviikkoa!