Ihmisystävät

Tänään ajattelin kertoa teille ihmisystävistäni, Aakoosta ja Miiasta. Myös muita ihmisystäviä on, mutta niitä en vielä tunne niin hyvin.

Aakoo on Ihmisemän kaveri, ne ovat tunteneet toisensa jo ennen kuin minua on edes ollut olemassa. Kuulemma jo yli kymmenen vuotta. Aakoo asui ennen Joensuussa, niinkuin Ihmisemäkin, mutta se muutti tänne Tampereelle meidän lähelle ihan vähän aikaa sitten.

Ensin en oikein tykännyt Aakoosta, kun se tuli meille kylään. Sillä oli musta takki päällä, ja kun vähän pelkään mustatakkisia ihmisiä, niin pelkäsin myös Aakoota. Murisin sille ja yritin vähän purrakin. Se istui sohvalla, ja vahdin tiukasti, ettei se hievahdakaan. Murisin heti, jos se yritti nousta. Ihmisemä komensi kyllä minua, vaikka minähän tein sen vain suojellakseni häntä.

Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei Ihmisemää tarvitse suojella Aakoolta. Aakoo on tosi kiva, ja aina kun ollaan käymässä sen luona, niin se antaa minun syödä vähän kissanruokaa. Sillä on kissakin siellä, mutta yleensä olen nähnyt vain ne ruuat. Se kissa menee yleensä piiloon eikä oikein välitä minusta vaikka haukkuisin tai heiluttaisin häntää. Kerran sain haistella sitä vähän, mutta se ei yhtään ymmärtänyt, kun yritin tutustua siihen ja tuijotti vaan.

Tässä yritän kiivetä Aakoon syliin.

Aakoolla on kotonaan mukava villamatto, jonka päällä tykkään ottaa torkut.

Epäilen, että tätä kuvaa otettaessa Aakoo on puhunut minulle kissanruuasta!

Miia puolestaan on Ihmisemän työkaveri, joka sattumalta asuu melkein meidän naapurissa. Miia lähtee usein meidän kanssa lenkillekin, ja sillä on myös koira, Teri-shiba. Sitä sanotaan välillä Tero Koipelaiseksi, ja minua Pufi Pätkä-Koipelaiseksi. Terillä kun on niin paljon pidemmät kintut kuin minulla.

Miian tapasin ensimmäistä kertaa jo ihan muutaman päivän päästä siitä, kun olin muuttanut tänne Tampereelle ihmisemän luo. Silläkin oli aluksi musta takki ja pelkäsin sitä, mutta Miia on kuulemma lukenut meistä koirista tosi paljon, joten se osasi heti käyttäytyä minun kanssani rauhallisesti, eikä sitä jännittänyt yhtään vaikka murisin. Se rapsutteli vaan minua, ja tutustuin siihen äkkiä tosi hyvin. Nykyään tulen sen kanssa toimeen tosi hyvin, ja menen aina innolla moikkaamaan sitä kun se tulee vastaan ulkona!

Tässä minä olen Miian kanssa. Se teki minulle kaikkia erilaisia kampauksia. Kuvassa minulla on kuulemma keesi.

Eilen Miia tuli illalla meille kylään. Se toi minulle HERKKUJA, ja ne istuivat Ihmisemän kanssa sohvalla ja joivat viintä. Minä vähän haistoin sitä viinilasia, ja se kyllä haisi niin kamalalle, että en halunnut edes maistaa. Mutta sain sitten istua Miian ja Ihmisemän välissä sohvalla ja ne rapsuttelivat minua koko ajan! Ehkä viini aiheuttaa ihmisille sellaista, että ne tykkäävät rapsuttaa koiria koko ajan. Tänään Ihmisemä on kyllä ollut vähän vaisu, kun siitä viinistä kuulemma tulee pää kipeäksi.

Tämä viikonloppu on kaiken kaikkiaan ollut Ihmisemän kanssa tosi rauhallinen, paitsi että eilen se meni jotenkin laskuissaan sekaisin jo heti aamusta, ja lopputulemana pääsin ulkoilemaan VIIDESTI. Ja kaksi kertaa vieläpä aika pitkälle! Vaikka Ihmisemällä on nyt pää kipeänä, niin se lupasi silti viedä minut tuonne järvelle katselemaan maisemia. Siellä järven lähellä on kuulemma lampaitakin, se sanoi, että voisimme mennä jonain päivänä katsomaan myös niitä. Ihmisemä kertoi, että on olemassa lammaskoiriakin, mutta minä en kuulemma ole semmoinen. En oikein ole varma, että mitä ne semmoiset lampaat edes ovat, mutta saatan ehkä varmuuden vuoksi vähän haukkua niille.

Mukavaa viikkoa kaikille!