Kesämökkiekskursio

Eilen olin heti aamusta tosi pirteä, mutta Ihmisemä olisi halunnut nukkua. Yksin oli kuitenkin kamalan tylsää eikä hamsterikaan lukuisista tarkistuksistani huolimatta ollut juoksupyörässään, joten mielestäni oli täysin aiheellista mennä herättämään Ihmisemä klo 6:28.

Ennen herättämistä kävin vielä varmistamassa, näkyikö hamsteria missään.

Aamulenkillä Ihmisemä kertoi, että tänään menemme kesämökille. En edes tiennyt, mikä se sellainen kesämökki on, mutta ainakaan sinne ei ollut kamalan pitkä matka. Ensimmäinen havaintoni oli, että sain olla mökillä KOKO AJAN IRTI, mikä oli superkivaa! Ja kuinka paljon tutkittavaa siellä olikaan, laituri, ja aitta, ja vessa, KARJUVIA LINTUJA ja sauna ja mökki ja järvi ja lisää lintuja ja polku ja liiteri ja kukkia ja taas lintuja ja ja ja...

Tilanne muuttui jännäksi, kun paikalle saapui Ihmisemän isä. Se on tosi korkea ja vähän pelottava, vaikka se kyllä on ihan kiltti. En oikein uskaltanut aluksi mennä tervehtimään sitä, mutta Ihmisemä rohkaisi minua, ja tovin päästä uskalsin jo mennä vähän haistelemaan. Ihmisemän isä antoi minulle myös possunfilettä ruokapöydästä! Ruokailun jälkeen meistä tuli hyvät kaverit, ja harkitsen vakavissani hänen hyväksymistään laumani jäseneksi.

Ihmisemän isällä on isot kädet, oikein sopivat rapsutukseen.

Minun olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kuljeskelemaan mökin pihasta, mutta Ihmisemä vahti minua haukan lailla, enkä oikein päässyt livistämään. Toisaalta ehkä ihan hyvä, kun kuitenkin pelkään vähän kaikkea enkä välttämättä löytäisikään enää takaisin. Tosin laituria en kyllä pelkää. Enkä kamalasti puuliiteriä.

Mökkiekskursio sisälsi myös opastetun kierroksen laiturille.

Ruuan jälkeen Ihmisemä puhui isänsä kanssa jotain ihmisten juttuja joistain poliitikoista ja katsoi telkkarista jotain miestä, joka kuulemma on presidentti. Minua ei politiikka kamalasti kiinnosta, joten otin torkut. Heräsin siihen, että Ihmisemä kertoi meidän lähtevän pian kotiin. Yritin olla ovela ja hämätä Ihmisemää esittämällä, että kävelen itse kotiin mökkitietä pitkin. Ihmisemä ei kuitenkaan mennyt halpaan ja korotti vähän ääntään, joten katsoin parhaaksi käydä köllöttämään tienpientareelle ja antaa Ihmisemän kantaa minut autoon.

Mökkiekskursio oli yhtä aikaa sekä jännittävä ja hauska että myös uuvuttava kokemus, joten kotiin tultuamme päätin ottaa paritkymmenet minipäikkärit. Nukuin aina hetken yhdessä paikassa ja sitten siirryin taas muualle. Tein varmasti virallisen päikkäriennätyksen etenemällä koko asunnon päästä päähän nukkuen. Kuulemma myös kuorsasin ääneen, tai näin Ihmisemä ainakin väittää, mutta mitäänhän en myönnä!

Ihmisemä on ilmoittanut minut rescue-koirien erityiskurssille. Siellä kuulemma harjoitellaan tutustumista, etten enää pelkäisi niin monia asioita ja murisisi niille. Minua vähän jännittää, kun sinne tulee muitakin koiria, mutta Ihmisemä sanoi, että niillä on omat ihmiset mukana, eivätkä ne ole vaarallisia tai yritä muuttaa meille asumaan. Ehkä meistä tulee vielä ystäviä!

Nyt on jo niin myöhä, että Ihmisemä käski minun lopettaa kirjoittelun ja mennä nukkumaan. Hyvää yötä, palataan taas!