Puolentoista vuoden matka

Hei vaan taas, ja pahoittelut, kun en ole ehtinyt kirjoitella! Ihmisemällä on ollut kovasti töitä, ja kun minä en yksinäni saa edes tietokonetta auki, niin en ole pystynyt kirjoittamaan. Vaikka töitä onkin Ihmisemällä riittänyt, niin se on kyllä viettänyt silti paljon aikaa meidänkin kanssamme! Ehkä juuri siksi emme olekaan ehtineet asettua koneen äärelle.

Ajattelimme nyt Tirrin kanssa yksissä tuumin koota pienen kertauspaketin siitä, kuinka meidän elämämme on täällä Ihmisemän luona sujunut. Minä olen jo asunut Ihmisemän kanssa vuoden ja seitsemän kuukautta ja kolme päivää. Tirri puolestaan vuoden ja yhden kuukauden ja kolme päivää. Tässä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua paljon, mutta koko ajan olemme silti kehittyneet. Välillä vähän suuremmilla askelilla, ja välillä vähän pienemmillä. Muutama askel on otettu välillä väärään suuntaankin.

Tirrin askelia helpottaakseen Ihmisemä osti sille lenkkarit. Tirrillä kun tuppaa menemään kiviä varpaiden väliin.

Tässä Tirri kävelee hienosti kevätasussaan.

Ennen kuin Tirri päätti muuttaa meille, ehdin itse asua Ihmisemän kanssa päivälleen puoli vuotta. Sen puolen vuoden aikana kehityin todella paljon, ja Ihmisemä oli minusta ylpeä. Aluksi olin todella vihainen kaikille, ja yritin purra kaikkia, ketkä uskaltautuivat kylään. Sitten pikkuhiljaa tajusin, ettei Ihmisemä päästä meille ketään pahoja ihmisiä, ja aloin ottaa vieraat vastaan vähemmän varautuneesti. Jos meille tulee oikein isokokoisia ihmisiä kylään, niin olen vieläkin vähän epäileväinen. Muutaman kerran olen myös käynyt puraisemassa vieraita, mutta se on tainnut olla kyllä väärin. Ihmisemä on ollut siitä aika pettynyt, ja olen siksi yrittänyt skarpata.

Ihmisemään olen luottanut heti alusta asti. Paitsi että purin kyllä sitäkin silloin alussa, kun se tuli hakemaan minua Väliaikaisemän luota. Heti kotiin tultuamme päätin, että Ihmisemä on jatkossa minun pääasiallinen ihmiseni, ja ajattelin siksi alkaa käyttäytyä. Olen heti alusta asti tykännyt halailla Ihmisemää ja olla sen sylissä.

Väliaikaisemä oli kouluttanut minua jo hyvin, joten tiesin jo muuttaessa nimeni, sen, ettei sisälle saa pissata ja sen, kuinka hihnassa pitää käyttäytyä. Ihmisemä käytti minua rescue-koirien erityiskurssilla viime kesänä, koska en oikein tykännyt toisista koirista. Siitä oli vähän apua, mutta en minä edelleenkään kaikista vastaantulevista koirista tykkää, vain harvat ja valitut kelpaavat! Oikeastaan Ihmisemän ei ole tarvinnut kouluttaa minua kamalasti, sillä en yritä lähteä karkuun, ja useimmiten tottelen, kun se kieltää minua. Muutenkin kolttoseni ovat yleensä niin harmittomia, ettei minua kovasti tarvitse edes torua.

Tässä olemme Ihmisemän ja Tirrin kanssa metsässä lenkillä. Kuva on keväältä, kun löysin ensimmäiset sinivuokot.

Näin kiltisti minä olen aina mökilläkin. Ihmisemä pitää minua kyllä koko ajan silmällä, mutta en minä mihinkään karkaa. Silloin tällöin keppostelen kyllä hieman, ja menen metsään piiloon. Minä näen aina Ihmisemän, mutta se ei näe minua. Hyppään sitten sopivan hetken tullen esiin!

Kyllä minä periaatteessa tiedän, kuinka hihnassa tulee käyttäytyä. Aina en vaan viitsi!

Kun Tirri sitten muutti meille, olin aluksi vähän ihmeissäni. Tykkäsin kyllä Tirristä heti, ja koin suurta tarvetta suojella sitä. Siksi minulla menikin hieman pasmat sekaisin, kun aloin lenkillä keskittyä Tirrin suojeluun. Ihmisemää harmitti, kun rähisin kaikille vastaantulijoille ja koirille. Muutaman viikon ja ehkä kuukauden kuluessa huomasin kuitenkin, että Tirri pärjää ihan mainiosti ilman suojeluakin. Nyt keskityn lenkeillä lähinnä haisteluun.

Tirrillä oli meille muuttaessaan ehkä muutama isompi ongelma. Tirrillä ei ollut omaa Väliaikaisemää kuin yhden päivän, ja siksi se oli vielä aika ihmeissään kotiin saapuessaan. Ensinnäkin, Tirri oli hurjan pelokas. Se pelkäsi minua, Ihmisemää, käsiä, jalkoja, valjaita, rappusia, hihnaa, autoa ja vastaantulijoita. Toisekseen, Tirrillä ei ollut käsitystäkään siitä, että sisälle ei saa pissata. Ihmisemää kismitti kovasti, kun Tirri ei millään meinannut tajuta, että koirien kuuluu pissata ulos. Melkein neljän kuukauden ajan Ihmisemä vei minut ja Tirrin ulos 4-5 kertaa päivässä, jotta Tirrillekin tulisi hyvä vessarytmi. Lopulta Tirrikin ymmärsi, miksi ulos mennään, ja nykyään sillä ei enää satu juurikaan vahinkoja.

Varsinaisen kouluttamisen sijaan Ihmisemä on siis antanut meille aikaa, ja keskittynyt enemmänkin siedättämään meitä kuin kouluttamaan. Ihmisemä vie meitä vieläkin aika-ajoin varovaisesti mukavuusalueidemme ulkopuolelle, ja me kehitymme pienin askelin kerrallaan. Ihmisemä kyllä sanoo olevansa jo meistä tosi ylpeä, ja meillä on oikein hyvin toimiva kommunikaatio keskenämme. Siksi kehittyminen ja uuden opettaminen onkin hauskaa. Meitä ei juuri koskaan pelota, koska olemme oppineet luottamaan Ihmisemään, ja Ihmisemäkin tuntee meidät niin hyvin, ettei se vie meitä mihinkään liian jännittäviin tilanteisiin. Saamme aina palkkioksi kehuja ja rapsutuksia, kun selviämme uudesta siedätystilanteesta hyvin.

Siedättäminen on auttanut minua kovasti aggressiivisuuteni kanssa, kuten jo aiemmin kerroinkin. Kovasti siitä on ollut hyötyä myös Tirrille, joka tässä taannoin kevättalvesta oppi leikkimään myös Ihmisemän kanssa. Tirri on edelleen kovasti arka, mutta meidän kanssamme se osaa jo rentoutua, ja se käy mielellään hakemassa sille heitetyn kepin. Männynkävyt ovat Tirrin suosikkeja, ja niiden perässä se juoksee onnesta soikeana!

Tässä kuvassa olimme kaikki lukemassa kirjaa sängyssä.

Tirrillä on aina mökillä tärkeä tehtävä. Se on grillin vahtiminen. Tirrille maksetaan vahtimisesta palkkaa, ja minäkin pääsen aina osingoille. Useimmiten palkka maksetaan grillimakkarana!

Tässä kuvassa podemme Tirrin kanssa hienoista juhannusväsymystä. Onneksi Ihmisemä vei meidät päiväunille!

Tirriä jännittää monesti julkisilla paikoilla niin paljon, ettei se uskalla mennä selälleen. Silloin tällöin se kuitenkin kellahtaa nurmikolle ja Ihmisemä palkitsee sen vatsarapsutuksilla.

Tässä kuvassa olemme menossa lenkille yhdessä Ihmisemän ystävän, Miian kanssa!

Meillä on tämän puolentoista vuoden aikana ollut myös jonkin verran terveysongelmia, mutta olemme onneksi selvinneet niistä. Meillä molemmilla on vähän semmoiset hampaat, että niitä pitää puhdistaa paljon, jotta ne eivät ala haista pahalle. Koska suitamme ei ollut aiemmin hoidettu, on kummaltakin jouduttu myös poistamaan hampaita. Minulta on poistettu vain yksi etuhammas, ja Tirriltä ainakin yksi poskihammas etuhampaan lisäksi. Lisäksi olemme hieman herkkämahaisia, joten ruokavaliossamme on ollut viilaamista. Ihmisemä oli onneksi jo meidän muuttoamme miettiessään varautunut siihen, että eläinlääkärikuluja voi tulla, joten se ei ole niistä paljoa hätkähtänyt. Tämän puolentoista vuoden aikana hammashuoltoihin, rokotuksiin, verikokeisiin ja minun päivystyssairaalakäyntiini on mennyt yhteensä noin 2000 euroa.

Tässä kuvassa olemme aamulenkillä. Lenkkeilemme päivittäin noin kaksi tuntia. Tirri jäi tielle istumaan, koska näki hyvän ystävämme Eetun, ja odotti, että se tulisi leikkimään. Valitettavasti Eetu kuitenkin meni eri reittiä pitkin.

Välillä Ihmisemä onnistuu nappaamaan minusta kuvan vähemmän otollisella hetkellä.

Tämä kuva on otettu sinä päivänä, kun minä olin ollut Ihmisemän luona tasan puolitoista vuotta ja Tirri tasan vuoden. Olimme koko konkkaronkka nokosilla Ihmisemän sängyssä.

Välillä lelujammekin alkaa nukuttaa. Silloin vien ne sänkyyn unille. Kuvassa ovat etualalla Irvileuka, Nalle ja Herra Potamus Von Aatelinen (sen saimme lahjaksi). Ylempänä ovat vielä Bambi ja Hiirikirahvi. Ihmisemän kengätkin ovat näköjään tulleet nukkumaan.

Tämän puolentoista vuoden aikana olemme oppineet paljon uusia asioita, emmekä lainkaan vähäisimpänä sitä, että ihmisiin voi ehkä sittenkin luottaa! Jokaista rescue-koiraa miettivälle Ihmisemä on koonnut listan, jonka kohdat kannattaa pohtia tarkasti läpi, ja miettiä, riittävätkö omat resurssit koiran ottamiseen.

1. Anna koiralle aikaa, äläkä odota siltä mitään. Kotiutumiseen voi mennä päiviä tai pari vuotta, ja koira alkaa näyttää todellisen luonteensa helposti vasta puolen vuoden - vuoden päästä kotiintulostaan. Ensimmäisen vuoden aikana omat menot ja reissut joutuu varmasti karsimaan minimiin, jotta koiran kanssa voi viettää mahdollisimman paljon aikaa, ja että se todella ymmärtää olevansa kotona. 

2. Siedätä koiraa niin paljon kuin mahdollista. Vie sitä turvallisissa määrin ja koiran omaa henkistä kanttia kunnioittaen monipuolisesti eri paikkoihin, lenkille, autoilemaan, kylään, mökille, kaupungille. Tutustuta sitä ihmisiin ja muihin koiriin, ja kannusta ja palkitse koiraa hyvästä käytöksestä. Liika komentaminen voi saada kovia kokeneen koiran käpertymään kuoreensa, ja kaikki vaiva valuu hetkessä hukkaan. 

3. Älä IKINÄ menetä malttiasi. Älä huuda koiralle tai tee sen läheisyydessä äkkinäisiä liikkeitä, huido käsilläsi tai ala yhtäkkiä pomppimaan. Koiralla on todennäköisesti paljon huonoja ja vähän hyviä kokemuksia ihmisistä, ja monet itselle arkiset asiat voivat olla sille pelottavia. Neuvo myös koiran seurassa olevia ihmisiä käyttäytymään ensi alkuun mahdollisimman rauhallisesti. Niin ikään sinulla on oikeus kieltää vieraita ihmisiä tulemasta koirasi luokse, jos koirasi tai sinä niin haluat.

4. Luota koiraasi. Sitä mukaa, kun koira kehittyy, luota siihen koko ajan enemmän. Koirasi haluaa varmasti toimia sinulle mieliksi, ja jos ei halua, kannattaa sinun etsiä syitä itsestäsi. Oletko viestinyt sille riittävän selkeästi? Opi tuntemaan koirasi ja seuraa sen käyttäytymistä. Koira viestii sinulle yllättävän paljon, kun vain maltat keskittyä sen tulkintaan. 

5. Varaudu rahanmenoon. Varsinkin erityisruokavaliot ravintolisineen saattavat pienelläkin koiralla maksaa useita kymmeniä euroja kuussa. Eläinlääkärikäyntejä saattaa tulla lyhyellä varoajalla monta, ja ne ovat kalliita. Kaikille koirille ei saa vakuutusta, eikä mikään vakuutus korvaa kaikkea, joten pidä tililläsi joko vararahastoa tai luottokortillasi limiittiä. Päivystyskäynti voi tulla ajankohtaiseksi täysin yllättäen, eikä kaikkia tilanteita voi jäädä seurailemaan. Tarkista myös, miltä klinikoilta läheltäsi saa tarvittaessa laskun, ja missä lähin päivystysklinikka on. Talleta päivystysklinikan numero puhelimeesi. 

6. Kysy neuvoa. Ihan missä vain asiassa. Apua löytyy varmasti, kun sitä hakee. Koirakouluttajia, eläinlääkäreitä, toisia koiranomistajia, vertaistukea, rescue-yhdistyksen yhteyshenkilö... Älä jää ongelmien kanssa yksin epätietoisuuteen, vaan hae aktiivisesti ratkaisuja. Älä häpeä, jos tarvitset apua koirasi kanssa. 

7. Muista, mitä varten koiran olet ottanut. Otitko sen, jotta se voisi olla joka viikonloppu illat yksin, kun olet kavereiden kanssa ulkona? Vai siksi, että käyt sen kanssa kiireessä ulkona kahdesti päivässä ja riennät sitten töihin? Vaiko sittenkin siksi, että halusit itsellesi kumppanin ja uskollisen ystävän?  Nauti koirastasi ja sen seurasta, sen edesottamuksista ja huumorista. Älä turhaudu, kun koirasi käy makaamaan keskelle tietä, äläkä hermoile, jos aamulenkki kestää suunniteltua pidempään. Eräs koiran ajatusmaailmaa kuvaava lause on syöpynyt ainakin omaan mieleeni: sinulle olen vain osa elämääsi, mutta minulle sinä olet koko elämä. Muista koiran näkökulma, ja koita tehdä koirasta niin suuri osa elämääsi kuin mahdollista.

Tässä kuvassa olen mökillä. Ihmisemän sisko otti tämän kuvan.

Välillä minuakin tylsistyttää, vaikka touhuamme aika paljon juttuja yhdessä Ihmisemän ja Tirrin kanssa. Silloin saatan makoilla sohvalla ja katsella, mitä ympärilläni tapahtuu.

IHMISEMÄ! HERÄÄ JO!

Ihmisemä ei malttanut olla ottamatta kuvaa Tirristä, kun se veteli hirsiä niin, että hurina kuului.

Vaikka tähän kirjoitukseen koottiinkin paljon tietoa meitä kohdanneista vastoinkäymisistä, on elämämme silti 99-prosenttisesti mukavaa ja nautinnollista (minä en vieläkään osaa laskea kovin hyvin, mutta 99 prosenttia on kuulemma aika paljon). Ihmisemä rakastaa meitä, ja me sitä vähintään yhtä paljon. Suurimman osan ajasta meillä on keskenämme sanoinkuvaamattoman hyvä olla, ja olemme todella onnellisia.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lienee hyvä lopettaa tämänkertainen kirjoittelu. Palaamme asiaan heti, kun Ihmisemän työt taas kirjoittelun sallivat. Hei hei!

Ps. Meitä voi nykyään seurata myös Instagramissa! Olemme siellä nimierkillä annasipuli.