Minijuhannus mökillä

Suomessa kuulemma juhlitaan keskikesällä juhannusta. Silloin saa olla lippu salossa yön yli, eikä koko yönä ole pimeää ollenkaan! Minäkin pääsin viime viikonloppuna viettämään juhannusta ihka ensimmäistä kertaa. Ihmisemä oli kyllä juhannuksena ylimääräisissä töissä (Snow Flaken adoptointi kuulemma maksaa, ja koska minulla ei ole töitä, joutuu Ihmisemä tienaamaan nyt kaikki rahat koko perheelle), mutta se oli vain ihan vähän aikaa joka aamu, joten pääsimme viettämään perjantai-iltapäivästä lauantaiaamuun saakka minijuhannusta mökillä.

Mökki on ihan keskellä metsää, enkä tarkistuksistani huolimatta löytänyt sieltä yhtään naapuria!

En taaskaan oikein tykännyt siitä automatkasta, mutta onneksi Ihmisemä muisti pysähtyä puolivälissä matkaa taluttamaan minua vähän. Mökillä vastassa olivat Ihmisemän vanhemmat, jotka olen jo nähnyt aiemmin. Tällä kertaa en enää pelännyt niitä yhtään, vaan menin iloisesti vastaan. Niillä oli myös Ihmisemän siskon koira mukana. Sen koiran, Nipin (jota Ihmisemä sanoo Nikuliinaksi), olen nähnyt jo aiemminkin, mutta silloin en vielä kamalasti tykännyt siitä. Nipi on erityiskoira, koska se on semmoinen nahkainen ja sillä on valkeat hiukset. Se pitää vaatteitakin, koska muuten sille tulee kylmä. Nyt kun näin Nipin toisen kerran, tulimme jo hyvin toimeen, ja leikimme yhdessä.

Leikkimisen jälkeen meitä alkoi väsyttää. Nipi peiteltiin omaan sänkyynsä, ja minä menin siihen viereen nokosille.

Mökillä saa näemmä aina olla vapaana. Koska mökkitie on yksityinen, saan kävellä myös siinä ihan ilman hihnaa ja valjaita. Tykkään kamalasti olla vapaana, kun pääsen pinkomaan niin kovaa kuin vain jaksan. Otimme Nipin kanssa juoksukisatkin mökkitietä pitkin. Olisimme juosseet pidemmällekin, mutta Ihmisemä oli niin hidas, että meidän piti välillä jäädä odottamaan sitä. Juoksukisojen jälkeen teimme vielä kepposen. Minä jäin väijyyn Ihmisemän auton taakse ja Nipi hämäsi Ihmisemää juoksemalla mökin pihalle. Ihmisemä tuli perässä, ja kun se meni auton ohi, hyppäsin esiin ja säikäytin sen ja juoksin karkuun. Ihmisemä on kuitenkin aika rento, eikä se suuttunut yhtään, vaan lähti juoksemaan minun ja Nipin kanssa pihalle. Loppujen lopuksi minulle kuitenkin kävi vähän köpelösti, sillä juoksin liian kovaa ja tipahdin ojaan.

Kävin myös pihistämässä yhden Nipin luista, kun se ei huomannut. Kätkin sen metsään. Ehkä se on jo seuraavalla kerralla pehminnyt niin paljon, että sen syöminen on helppoa.

Mökillä saa valvoa vähän pidempään kuin normaalisti. Köllöttelimme terassilla ja grillasimme, ja me saimme Nipin kanssa taas syödä rääppeitä. Sitä valmista ruokaa meille ei kyllä annettu, koska siinä oli mausteita ja sipulia. Sipuli on kuulemma meille koirille vaarallista. Illalla Ihmisemä joi äitinsä kanssa vähän viintä, ja sitten menimme kaikki nukkumaan aittaan. Ihmisemä yritti laittaa sänkyyn liiinavaatteita, ja minä yritin parhaani mukaan estää sitä. Ihmisemä kuitenkin voitti, ja sänkyyn pedattiin lakanat. Oikeastaan se ei sitten lopulta haitannutkaan, ja menin pötköttelemään Ihmisemän viereen peiton alle.

Minijuhannus oli kyllä aika uuvuttava.

Välillä, kun minua nukuttaa, näytän vähän pöljältä. Ihmisemä kutsuu tätä doge-ilmeeksi.

Nukuin aitassa tosi sikeästi. Se on kuulemma maalaisilma, joka nukuttaa. Aamulla sitten herätin Ihmisemän taas ajoissa, sillä senhän piti mennä takaisin sinne töihin. Ajoimme heti aamusta Tampereelle, eikä vastaan tullut oikein ketään. Paitsi jänis, lintu ja kolme poliisia. Minijuhannus oli tosi kiva, koska kaikki rapsuttelivat minua koko ajan ja ystävystyin Nipin kanssa paremmin. Mielestäni näitä juhannuksia voisi olla kesässä vähän useamminkin.

Ensi viikonloppuna menemme Ihmisemän kanssa Helsinkiin junalla. Ensin perjantaina menemme tapaamaan Ihmisemän kavereita, ja lauantaina osallistumme Helsinki Pride -kulkueeseen. Tai no, minä en mene siihen kulkueeseen, mutta pääsen mukaan piknikille. Sitten illalla menemme hotelliin yöksi. Sunnuntaina tulemme taas junalla takaisin Tampereelle, ja kuulemma sitten lähdemme hakemaan Snow Flaken autolla kotiin. Emme vielä tiedä, mistä Snow Flake haetaan, mutta toivottavasti se selviää sunnuntaihin mennessä!

Uusia saavutuksia!

Viimeisen viikon sisään olen saavuttanut kaksi merkittävää asiaa. Tai oikeastaan toinen niistä ei millään tavalla ole minun saavutukseni, eikä oikeastaan muutenkaan (paitsi Ihmisemän, koska se tienaa meidän rahat!), mutta toinen sitäkin enemmän!

Henkilökohtainen virstanpylvääni on TÄMÄ:

Korkea mies, eikä minua pelota lainkaan!

Kuvassa on Eero. Korkea mies, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Eero on Ihmisemän entinen työkaveri, joka tuli meidän kanssamme lenkille. Näin sen parkkipaikalla ja ajattelin ensiksi vähän tuijottaa. Ihmisemä alkoi kuitenkin tsempata minua iloisesti, joten rohkaistuin ja juoksin Eeroa vastaan. En murissut, en yrittänyt purra, enkä pelännyt, vaan heilutin häntää ja hypin innolla Eeroa vasten! Lenkillä Eero huomioi minua kovasti, ja pysähdyimme leikkimään nurmikentälle. Ajoin Eeroa takaa, ja olen aika varma, että sitä vähän pelotti!

Eero oli kova hyppimään!

Minä en itse aina jaksa hyppiä, joten päätin hieman loikoilla.

Korkeatkaan miehet eivät ole niin pelottavia, kun ne menevät mataliksi.

Lenkillä oli mukavaa, ja Ihmisemä kertoi, että Eero lupasi tulla myös toisen kerran meidän kanssamme ulkoilemaan. Näimme samalla reissulla myös näitä:

Minusta tuntuu, että nämä ovat jotain erityiskoiria, koska ne eivät haukkuneet ollenkaan, vaan pitivät ihan erilaista ääntä.

 

Sitten siihen toiseen uutiseen, joka kyllä liittyy minuun, muttei varsinaisesti ole minun aikaansaannokseni. Ihmisemä kertoi minulle viime torstaina, että ensi viikon sunnuntaina meille muuttaa toinenkin koira! Se on ihan pieni ja kuusivuotias tyttökoira ja lentää tänne lentokoneella Romaniasta. Minäkin olen aikoinani tullut sieltä. Se tyttökoira on kuulemma ollut semmoisessa paikassa, missä se on joutunut tekemään paljon pentuja. Se on joskus haukkunut liikaa ja siltä on leikattu äänihuulet. Nyt se ei enää voi haukkua. Ihmisemä sanoi, että se lääkäri, joka toimenpiteen on tehnyt, on kuulemma sadistinen paska, mutta minä en oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Ihmisemä sanoi, ettei minun tarvitsekaan ymmärtää. Sen uuden koiran nimi on Snow Flake ja se on tämmöinen:

Kuva lainattu kulkureiden sivuilta www.kulkurit.fi/snow-flake

Minua vähän jännittää. Ihmisemä kävi tänään ostamassa Snow Flakelle oman sängyn. Se on samanlainen kuin minun, mutta pienempi ja näyttää minusta ihan hassulta. En edes mahtuisi siihen. Ihmisemä osti myös hihnan ja pikkiriikkiset valjaat. Se sanoi, että Snow Flake saa joko ne vastaostetut keltaiset valjaat, tai sitten vihreät, jotka ovat vähän isommat mutta kuitenkin minulle liian pienet. Lisäksi Snow Flakelle ostettiin oma turvavyö, ja minäkin sain uuden paremman.

Tässä ne meidän sängyt ovat. Snow Flakelle tuli myös vähän erilainen tyyny kuin minulle.

Toivottavasti Snow Flake on kiva ja meistä tulee ystävät. Kerron heti lisää, kun se tulee! Siihen asti mietimme vielä pääkopat savuten Ihmisemän kanssa nimivaihtoehtoja, kun Ihmisemän mielestä Snow Flake on liian vaikea nimi.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tässä nautin kesästä rantakalliolla. Ihmisemä vei minut ihmettelemään aaltoja viime viikolla.

Spagettikohtaus ja muita kolttosia

Minun mielestäni yksi meidän koirien tärkeimmistä tehtävistä on kaikenlainen harmiton keppostelu, jotta omistajiemme päivät eivät kävisi tylsiksi. Itse olen kehittänyt muutaman vakiolurjustelun, joita yritän muistaa toteuttaa päivittäin. Tässä siis lista tärkeimmistä päivittäisistä keppostoimenpiteistäni:

Välillä minulla on lenkillä niin mukavaa, etten haluaisi mennä kotiin ollenkaan. Olen keksinyt kaksi ovelaa konstia ulkoiluajan pidentämiseksi. Ihmisemän ne tosin ajavat aika-ajoin hermoromahduksen partaalle.

Ensimmäinen konsti on spagettikohtaus. Se alkaa niin, että istun maahan ja odotan, että Ihmisemä huomaa minun pysähtyneen. Sitten tuijotan sitä uhmakkaasti suoraan silmiin ja kupsahdan samalla kyljelleni ihan veteläksi. Sitten vain makaan siinä enkä liiku enkä nouse ylös. Aluksi Ihmisemä luuli, että olen kipeä, ja otti minut aina syliin. Sitten se tajusi, etten vain yksinkertaisesti halua liikkua, joten se lopetti kanniskeluni. Nykyään se vain nostaa minut pystyyn ja sitten on pakko kävellä. Yleensä kävelen sitten pikkuisen matkaa ja lösähdän taas.

Tässä sain spagettikohtauksen suoraan Ihmisemän jalan päälle.

Tämä kuva on otettu 10 metriä edellisen spagettikohtauksen jälkeen.

Tässä taas spagettikohtaus 10 metrin päästä.

Toinen keino venyttää ulkoilun kestoa on se, että alan kävellä TOSI hitaasti ja haistella kaikkea. Ihmisemä sanoo aina, ettei hän ole lenkittämässä itseään vaan minua, ja siksi antaa minun haistella kaikessa rauhassa aika paljon. Jossain vaiheessa - yleensä silloin kuin etenen vain muutamia metrejä minuutissa - sillä kuitenkin tulee mitta täyteen, ja se alkaa hoputtaa. Nyt olen oppinut, että kun se sanoo "hophop!", niin kiristän vähän tahtia. En minä kuitenkaan halua ärsyttää Ihmisemää tahallani.

Lenkin hidastamisen jälkeen lempikolttoseni on ruuan vohkiminen. Ihmisemä aina ihmettelee, kun sen ruuat häviävät heti kun silmä välttää, mutta MINÄHÄN SE NIITÄ PIHISTELEN. Kaikista hauskinta on viili- ja jugurttipurkkien vieminen. Nappaan ne suuhuni ja juoksen karkuun. Nyt Ihmisemä on oppinut syömään viilit ja jugurtit kerralla, joten minulle jää vain pienet jämät. Ne saan kyllä syödä ihan luvan kanssa sohvalla.

Yksi mielikepposeni on myös kuljetuskohtaus. Sen saan yleensä, kun innostun jostain asiasta kovasti. Useimmiten saan kuljetuskohtauksen silloin, kun pitäisi lähteä lenkille. Ihmisemä odottaa pikkueteisessä valjaiden ja taluttimen kanssa, mutta minä juoksentelen olohuoneesta makuuhuoneeseen ja takaisin puruluita järjestellen. Ihmisemä jaksaa odottaa ja huhuilla minua muutaman minuutin ajan, mutten ota sen juttuja kuuleviin korviini, sillä kuljetuskohtaus aiheuttaa valikoivaa kuuloa. Lopulta, kun olen saanut järjesteltyä luut Ihmisemän sänkyyn, jään sinne köllöttämään, ja Ihmisemä tulee makuuhuoneeseen laittamaan minulle valjaat. Sitten pääsemme vihdoinkin lähtemään.

Tänään on sunnuntai, ja ulkona on mukavan näköinen ilma. Ihmisemä sanoi, että menemme tänään käymään mukavalla päivälenkillä, mutta ennen sitä kuulemma otamme pienet päiväunet. Ehkä siinä nokosten aikana tämän päivän keppostelusuunnitelmat kirkastuvat, ja pääsen toteuttamaan niitä heti päivälenkin alusta!

Tässä kuvassa minut on todennäköisesti herätetty kesken päiväunien!

Normipäivä

Meillä on Ihmisemän kanssa aika hyvin vakiintuneet rutiinit. Se menee töihin aina aamulla, joskus aikaisemmin ja joskus myöhemmin, ja tulee kahdeksan ja puolen tunnin päästä takaisin. Sitten viikonloppuisin se ei mene ollenkaan, koska omien sanojensa mukaan se tekee jo arkipäivinä niin paljon töitä, ettei enää viikonloppuisin jaksa. Viikonloppuisin olemme yleensä kotona, ja Ihmisemä siivoaa. Kuulemma sen ei ennen tarvinnut siivota niin paljoa, mutta nyt kun minä olen muuttanut tänne, niin asunto on usein todella perusteellisesti hiekoitettu. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeää hiekoittaa ainakin sänky, ettei sieltä vahingossa yöllä tipu pois.

Yleensä herätysoperaatiossa käy näin.

Aamuisin menen yleensä herättämään Ihmisemän muutamaa minuuttia ennen herätyskelloa. Silloin, kun Ihmisemällä on tosi aikainen aamu, niin menen herättämään sen klo 4:30. Se nousee ylös, ja minä jään vielä nukkumaan. Jossain vaiheessa Ihmisemä tulee herättämään minut, ja menemme aamulenkille. Jos on hyvä keli, niin saatamme jo aamulla käydä lenkkeilemässä tunnin. Kuitenkin säästä riippumatta käymme joka aamu ulkoilemassa ainakin puoli tuntia. Silloin, kun Ihmisemä menee vasta myöhään töihin, heräämme silti jo ajoissa, ja käymme aamulenkillä KAHDESTI. Se on aina parasta!

Aamulenkeillä olen kyllä tosi pirteä, vaikka olenkin vasta herännyt.

Välillä minusta tuntuu, ettei Ihmisemä taluta tarpeeksi hyvin, joten otan ohjat omiin hampaisiini.

Joskus aamulenkit ovat mielestäni liian pitkiä, ja päätän jäädä tielle pienille nokosille.

Aamulenkin jälkeen Ihmisemä on kotona vielä hetken. Syön aina aamupalan vasta silloin. Sitten Ihmisemä menee töihin, ja minä jään kotiin nukkumaan. Nukun yleensä melkein koko päivän. Kaikkina päivinä en edes jaksa kääntää kylkeä ennen kuin Ihmisemä tulee takaisin. Onneksi sen työpäivät eivät ole liian pitkiä, niin minulle ei tule tylsää.

Iltapäivällä Ihmisemä tulee takaisin. Yleensä en jaksa edes mennä sitä vastaan, koska se tulee kumminkin etsimään minut sängystä ja halailemaan. WIN. Joskus se syö töiden jälkeen vähän, mutta useimmiten lähdemme ulkoilemaan melkein heti kun se on tullut. Sitä huolettaa, että minulla on jo kova vessahätä, vaikkei minulla edes ole. Kyllähän minä sitten kitisen, jos pitää päästä ulos. Jos aamulenkki on ollut vain lyhyt, niin päivälenkki on silloin pitkä. Pääsen haistelemaan uusia juttuja ihan rauhassa, ja monesti löydämme jännittäviä uusia reittejä. Kerran Ihmisemä yritti saada minut juoksemaan, mutta en oikein jaksanut, kun nämä jalat ovat niin lyhyet. Juoksimme vain kaksi kilometriä ja kävelimme sitten loput.

Joskus pysähdymme ison kiven kohdalla, ja kiipeämme sen päälle istuskelemaan ja ihailemaan maisemia. Minä en oikein niistä maisemista perusta, mutta Ihmisemän vieressä on kuitenkin mukava paistatella päivää.

No kyllä minäkin niitä maisemia joskus ihailen.

Mielestäni paras linjaus kävelemisen suhteen on kävellä keskellä tietä.

Tätä puroa kutsumme juomapisteeksi, sillä käyn yleensä hörppäämässä siitä vähän vettä.

Tässä kohtaa näin viimeksi ketun!

Päivälenkin jälkeen rutiiniimme kuuluu se, että Ihmisemä syö, ja minä katson. Yleensä, kun katson tarpeeksi tarkasti, Ihmisemä antaa minulle maistiaisia. Esimerkiksi tänään Aakoo oli meillä kylässä ja Ihmisemä teki pihvejä, ja sain maistaa niitäkin! Ja äsken se toi minulle sänkyyn loimulohta. Lohi on kuulemma meille koirillekin terveellistä. Niin, ja hyvän makuista. (Maistoin salaa myös vähän majoneesia, mutta se ei ollut mielestäni kovin kummoista.) Ruuan jälkeen köllöttelemme ja katsomme telkkaria. Ihmisemä höpöttelee jotain omia juttujaan, ja minä esitän kuuntelevani.

Tässä se puhui, että Suomeen tuli tänään uusi pääministeri, joka kuulemma on vähintään yhtä kova lenkkeilemään kuin mekin! Se on varmasti todella hyvä pääministeri!

Illalla käymme vielä kertaalleen lenkillä. Jos päivällä on ollut kuuma, menemme illalla pidemmälle kuin normaalisti. Iltalenkin jälkeen minulla on yleensä aika kova nälkä, joten kävelen suoraan ulko-ovelta ruokakupille. Joskus, kun ulkona on märkää, pitää minun ensin kävellä suihkuun. Aluksi en oikein tykännyt siitä, ja Ihmisemä joutui nostamaan minua, mutta sitten opin, että siellä tulee mukava olo, kun turkissa ei ole niin paljoa hiekkaa. Sitäpaitsi Ihmisemä kuivaa minut aina hyvin, ja se tuntuu vähän siltä kuin se halaisi!

Sillä aikaa kun minä syön, Ihmisemä harjaa hampaitaan. Sitten menemme yhdessä nukkumaan. Yleensä menen hetkeksi köllöttelemään Ihmisemän kainaloon, mutta sen sängyssä tulee niin kuuma, etten ole siinä kovin pitkään. Nukun kaikista mieluiten lattialla ikkunan alla. Joskus, kun tahdon olla jossain pehmeässä, teen pesän Ihmisemän päiväpeittoon tai menen omaan sänkyyni. Minun on tärkeää nukkua kunnolliset yöunet, jotta jaksan varmasti jälleen herätä aamulla, ja muistuttaa Ihmisemää siitä, että on aika nousta! Rutiinia parhaimmillaan!

Lopuksi vielä yksi pieni juttu. Seuraava sarjakuvastrippi sai minut ja Ihmisemän ajattelemaan taas kerran sitä, kuinka hyvä tuuri meillä on käynyt, kun olemme löytäneet toisemme. Toivoisin, että samanlaisia onnellisia tarinoita olisi muillakin, ja paljon nykyistä enemmän.

Liian monet koirat eivät vielä saa todeta sen olleen vain painajaista. Jos mietit koiran ottamista, mietithän myös meitä rescue-koiria!

Ruokavalio

Ajattelin kertoa vähän ruokavaliostani. Ihmisemä sanoo, että jotkut ihmiset tekee koirien ruokinnasta kamalan numeron, ja että joskus se tuntuisi olevan ihan rakettitiedettä. Minun mielestäni se on kyllä tosi helppoa hommaa, kun syön vaan tuolta kupista ja pureskelen.

Silloin, kun vielä asuin väliaikaiskodissa, minulla oli semmoinen jalkavamma, että sain sitä varten erityisruokaa. Jalkavamma on nyt kuitenkin sen ruuan ja monipuolisen liikunnan vuoksi parantunut tosi hyvin, ja kävelen jo neljällä jalalla. Se erityisruoka oli kyllä tosi hyvää!

Kun muutin ihmisemälle, se syötti minulle vielä hetken aikaa sitä erityisruokaa, mutta alkoi pikku hiljaa sekoittaa siihen Canagan-merkkistä violetissa pussissa olevaa ruokaa. Se antoi minulle välillä  myös raakaa lihaa, ja kaikenlaisia sisäelimiä, lohiöljyä ja vitamiineja. Lisäksi, kun olin syönyt sen violetin pussillisen, se osti minulle Hill's-merkkistä herkkämahaisten ruokaa. Hullunkurista kyllä, minulla meni kuitenkin maha niin pahasti sekaisin, että Ihmisemä joutui pesemään minua tosi paljon. Se meni eläinkauppaan juttelemaan myyjän kanssa, ja sieltä sanottiin, että minulla saattaa olla herkkä maha ja vilja-allergia.

Nyt Ihmisemä on kokeillut minulle muutamaa eri makuista Canagan-ruokaa, toinen oli sitä violetissa pussissa olevaa, ja toinen vihreässä. Siitä violetista tykkäsin tosi paljon, mutta Ihmisemän mielestä kakkasin liikaa, joten se osti minulle vihreässä pussissa olevaa, ja nyt mahani toimii tosi hyvin. Niitä raakoja ruokia en enää oikein syö, koska vaikka Ihmisemä yritti syöttää minulle niitä tosi vähän kerrallaan, ei mahani silti oikein tykännyt niistä.

Minulla on aina ruokaa kupissa, koska kuulemma en syö liikaa, vaikka ruokaa olisikin tarjolla koko ajan. Yleensä syön kaksi kertaa päivässä, aamulla vähän ja illalla uudestaan. Me ulkoilemme ihmisemän kanssa aika paljon, yleensä noin 2 tuntia päivässä, joten saan kyllä syödä aika mielin määrin lihomatta. Täällä kaupungin reunamilla asumisessa on se hyvä puoli, että nuo lenkkimaastot ovat ihan vieressä ja pääsemme paljon metsälenkeille.

Tässä kuvassa olin juuri ylittämässä siltaa, mutta huomasin järvessä erikoisia lintuja!

Sen Canagan-ruuan lisäksi saan joka päivä jonkinmoisia makupaloja. Yleensä kerran päivässä saan Pedigreen Denta Stickin, koska hampaani menevät helposti likaisiksi. Sen lisäksi minulla on yleensä ihmisemän sängyssä piilotettuna solmuluu tai Jumbone, ja joskus saan myös possunkorvasiivuja. Kaikennäköinen pureskeleminen kuulemma on hyväksi hampailleni ja leukaperilleni.

Nämä solmuluut ovat tosi mukavia unikavereita!

Meillä on tämä ruokapolitiikka mennyt kaiken kaikkiaan aika hyvin, ja aiomme jatkaa samaa rataa. Markettiruokia Ihmisemä ei aio minulle ostaa ollenkaan, koska ne eivät kuulemma ole niin terveellisiä. Sitten, jos jotain ongelmia ilmenee, menemme taas eläinkauppaan ja neuvottelemme myyjien kanssa. Ne osaavat yleensä auttaa tosi hyvin!

Ihmisystävät

Tänään ajattelin kertoa teille ihmisystävistäni, Aakoosta ja Miiasta. Myös muita ihmisystäviä on, mutta niitä en vielä tunne niin hyvin.

Aakoo on Ihmisemän kaveri, ne ovat tunteneet toisensa jo ennen kuin minua on edes ollut olemassa. Kuulemma jo yli kymmenen vuotta. Aakoo asui ennen Joensuussa, niinkuin Ihmisemäkin, mutta se muutti tänne Tampereelle meidän lähelle ihan vähän aikaa sitten.

Ensin en oikein tykännyt Aakoosta, kun se tuli meille kylään. Sillä oli musta takki päällä, ja kun vähän pelkään mustatakkisia ihmisiä, niin pelkäsin myös Aakoota. Murisin sille ja yritin vähän purrakin. Se istui sohvalla, ja vahdin tiukasti, ettei se hievahdakaan. Murisin heti, jos se yritti nousta. Ihmisemä komensi kyllä minua, vaikka minähän tein sen vain suojellakseni häntä.

Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei Ihmisemää tarvitse suojella Aakoolta. Aakoo on tosi kiva, ja aina kun ollaan käymässä sen luona, niin se antaa minun syödä vähän kissanruokaa. Sillä on kissakin siellä, mutta yleensä olen nähnyt vain ne ruuat. Se kissa menee yleensä piiloon eikä oikein välitä minusta vaikka haukkuisin tai heiluttaisin häntää. Kerran sain haistella sitä vähän, mutta se ei yhtään ymmärtänyt, kun yritin tutustua siihen ja tuijotti vaan.

Tässä yritän kiivetä Aakoon syliin.

Aakoolla on kotonaan mukava villamatto, jonka päällä tykkään ottaa torkut.

Epäilen, että tätä kuvaa otettaessa Aakoo on puhunut minulle kissanruuasta!

Miia puolestaan on Ihmisemän työkaveri, joka sattumalta asuu melkein meidän naapurissa. Miia lähtee usein meidän kanssa lenkillekin, ja sillä on myös koira, Teri-shiba. Sitä sanotaan välillä Tero Koipelaiseksi, ja minua Pufi Pätkä-Koipelaiseksi. Terillä kun on niin paljon pidemmät kintut kuin minulla.

Miian tapasin ensimmäistä kertaa jo ihan muutaman päivän päästä siitä, kun olin muuttanut tänne Tampereelle ihmisemän luo. Silläkin oli aluksi musta takki ja pelkäsin sitä, mutta Miia on kuulemma lukenut meistä koirista tosi paljon, joten se osasi heti käyttäytyä minun kanssani rauhallisesti, eikä sitä jännittänyt yhtään vaikka murisin. Se rapsutteli vaan minua, ja tutustuin siihen äkkiä tosi hyvin. Nykyään tulen sen kanssa toimeen tosi hyvin, ja menen aina innolla moikkaamaan sitä kun se tulee vastaan ulkona!

Tässä minä olen Miian kanssa. Se teki minulle kaikkia erilaisia kampauksia. Kuvassa minulla on kuulemma keesi.

Eilen Miia tuli illalla meille kylään. Se toi minulle HERKKUJA, ja ne istuivat Ihmisemän kanssa sohvalla ja joivat viintä. Minä vähän haistoin sitä viinilasia, ja se kyllä haisi niin kamalalle, että en halunnut edes maistaa. Mutta sain sitten istua Miian ja Ihmisemän välissä sohvalla ja ne rapsuttelivat minua koko ajan! Ehkä viini aiheuttaa ihmisille sellaista, että ne tykkäävät rapsuttaa koiria koko ajan. Tänään Ihmisemä on kyllä ollut vähän vaisu, kun siitä viinistä kuulemma tulee pää kipeäksi.

Tämä viikonloppu on kaiken kaikkiaan ollut Ihmisemän kanssa tosi rauhallinen, paitsi että eilen se meni jotenkin laskuissaan sekaisin jo heti aamusta, ja lopputulemana pääsin ulkoilemaan VIIDESTI. Ja kaksi kertaa vieläpä aika pitkälle! Vaikka Ihmisemällä on nyt pää kipeänä, niin se lupasi silti viedä minut tuonne järvelle katselemaan maisemia. Siellä järven lähellä on kuulemma lampaitakin, se sanoi, että voisimme mennä jonain päivänä katsomaan myös niitä. Ihmisemä kertoi, että on olemassa lammaskoiriakin, mutta minä en kuulemma ole semmoinen. En oikein ole varma, että mitä ne semmoiset lampaat edes ovat, mutta saatan ehkä varmuuden vuoksi vähän haukkua niille.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kesämökkiekskursio

Eilen olin heti aamusta tosi pirteä, mutta Ihmisemä olisi halunnut nukkua. Yksin oli kuitenkin kamalan tylsää eikä hamsterikaan lukuisista tarkistuksistani huolimatta ollut juoksupyörässään, joten mielestäni oli täysin aiheellista mennä herättämään Ihmisemä klo 6:28.

Ennen herättämistä kävin vielä varmistamassa, näkyikö hamsteria missään.

Aamulenkillä Ihmisemä kertoi, että tänään menemme kesämökille. En edes tiennyt, mikä se sellainen kesämökki on, mutta ainakaan sinne ei ollut kamalan pitkä matka. Ensimmäinen havaintoni oli, että sain olla mökillä KOKO AJAN IRTI, mikä oli superkivaa! Ja kuinka paljon tutkittavaa siellä olikaan, laituri, ja aitta, ja vessa, KARJUVIA LINTUJA ja sauna ja mökki ja järvi ja lisää lintuja ja polku ja liiteri ja kukkia ja taas lintuja ja ja ja...

Tilanne muuttui jännäksi, kun paikalle saapui Ihmisemän isä. Se on tosi korkea ja vähän pelottava, vaikka se kyllä on ihan kiltti. En oikein uskaltanut aluksi mennä tervehtimään sitä, mutta Ihmisemä rohkaisi minua, ja tovin päästä uskalsin jo mennä vähän haistelemaan. Ihmisemän isä antoi minulle myös possunfilettä ruokapöydästä! Ruokailun jälkeen meistä tuli hyvät kaverit, ja harkitsen vakavissani hänen hyväksymistään laumani jäseneksi.

Ihmisemän isällä on isot kädet, oikein sopivat rapsutukseen.

Minun olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kuljeskelemaan mökin pihasta, mutta Ihmisemä vahti minua haukan lailla, enkä oikein päässyt livistämään. Toisaalta ehkä ihan hyvä, kun kuitenkin pelkään vähän kaikkea enkä välttämättä löytäisikään enää takaisin. Tosin laituria en kyllä pelkää. Enkä kamalasti puuliiteriä.

Mökkiekskursio sisälsi myös opastetun kierroksen laiturille.

Ruuan jälkeen Ihmisemä puhui isänsä kanssa jotain ihmisten juttuja joistain poliitikoista ja katsoi telkkarista jotain miestä, joka kuulemma on presidentti. Minua ei politiikka kamalasti kiinnosta, joten otin torkut. Heräsin siihen, että Ihmisemä kertoi meidän lähtevän pian kotiin. Yritin olla ovela ja hämätä Ihmisemää esittämällä, että kävelen itse kotiin mökkitietä pitkin. Ihmisemä ei kuitenkaan mennyt halpaan ja korotti vähän ääntään, joten katsoin parhaaksi käydä köllöttämään tienpientareelle ja antaa Ihmisemän kantaa minut autoon.

Mökkiekskursio oli yhtä aikaa sekä jännittävä ja hauska että myös uuvuttava kokemus, joten kotiin tultuamme päätin ottaa paritkymmenet minipäikkärit. Nukuin aina hetken yhdessä paikassa ja sitten siirryin taas muualle. Tein varmasti virallisen päikkäriennätyksen etenemällä koko asunnon päästä päähän nukkuen. Kuulemma myös kuorsasin ääneen, tai näin Ihmisemä ainakin väittää, mutta mitäänhän en myönnä!

Ihmisemä on ilmoittanut minut rescue-koirien erityiskurssille. Siellä kuulemma harjoitellaan tutustumista, etten enää pelkäisi niin monia asioita ja murisisi niille. Minua vähän jännittää, kun sinne tulee muitakin koiria, mutta Ihmisemä sanoi, että niillä on omat ihmiset mukana, eivätkä ne ole vaarallisia tai yritä muuttaa meille asumaan. Ehkä meistä tulee vielä ystäviä!

Nyt on jo niin myöhä, että Ihmisemä käski minun lopettaa kirjoittelun ja mennä nukkumaan. Hyvää yötä, palataan taas!