Kaikenkaikkisen jännittävä viikonloppu

Pahoitteluni, että täällä blogissa on ollut hiljaista. Meillä on Ihmisemän kanssa ollut melkoista haipakkaa nämä viime viikot. Ihmisemä on ollut töissä, ja viime viikonloppu meni reissatessa ja uuden asukkaan kotiinhakemisessa. Kerron nyt molemmista tapahtumista erikseen!

Viime viikon perjantaina lähdimme Ihmisemän kanssa junamatkalle. En ole ennen ollut junassa, ja minua vähän jännitti, mutta se meni kyllä ohi. Junassa oli toinenkin koira, ja meistä tuli heti hyvät ystävät. Tarjosin sille vähän vettäkin, kun se oli vahingossa pakannut mukaan vain vissyä, eikä se oikein tykännyt siitä. Minä kyllä vähän ihmettelin, että miksi sinne junaan piti mennä istumaan, kun se ei ensimmäiseen kolmeen varttiin liikkunut mihinkään. Sitten joku mies puhisi kaiuttimesta, että junassa oli tekninen ongelma ja siksi se ei liikkunut. Ihmisemää nauratti, että talvi taisi yllättää junan näin kesälläkin. Talvi kuulemma aina yllättää junat ja autoilijat, vaikka se tulee joka vuosi.



Minua vähän kummastutti, että miten se talvi voi kesällä yllättää, mutta Ihmisemä kertoi, ettei se oikeasti tainnut ollakaan talvi, vaan ihan muu tekninen häiriö.

 Ensimmäisen yön olimme Ihmisemän kaverin luona yötä. Sen nimi oli Riikka, ja se antoi minun köllöttää sängyssä. Siellä Helsingissä oli muuten ihan mukavaa, mutta kamalan vaikeaa siellä oli käydä lenkillä, kun siellä oli pelkkää katukiveystä kaikkialla.

Seuraavana aamuna Ihmisemä lähti aamupalan jälkeen hakemaan kaveriaan rautatieasemalta, ja minä jäin Riikan luokse päivähoitoon. Se oli ihan ensimmäinen kerta, kun olin hoidossa, kun ihmisemä ei ole raaskinut jättää minua ennen. Hoidossa oli tosi kivaa, se Riikka oli  minulle kiltti ja rapsutteli. Sillä aikaa kun minä olin Riikan kanssa, Ihmisemä oli Pride-kulkueessa sen kaverinsa kanssa. Niillä oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja siellä oli ennätysmäärä ihmisiä. Minä en oikein tiedä, kuinka monta se 20 000 on, kun en osaa laskea, mutta kyllä se varmaan on ainakin minun ja ihmisemän varpaat yhteenlaskettuna ja vähän vielä päälle.

Päivähoidon päätteeksi Riikka talutti minut semmoiseen puistoon, mihin ne kulkueen ihmiset olivat menneet. Ihmisemä tuli minua vastaan portille YLLÄTYKSEN kanssa! Ette ikinä arvaa, mikä se yllätys oli! SE OLI VÄLIAIKAISEMÄ! En ollut nähnyt sitä puoleen vuoteen! Sitä oli tosi kiva nähdä, ja se oli ostanut minulle hunajakalkkunaa!



Tässä kuvassa me kaikki näytetään ihan hoopolta. Väliaikaisemä ei huomaa kameraa ollenkaan, minä olen juuri syönyt kalkkunan ja Ihmisemä on jostain syystä laittanut kätensä minun päähäni. Ainoa kuvassa onnistunut on tuo etualalla oleva Pride-Mörkö!



Tässä sitä hunajakalkkunaa on! Sitä oli lisää ja lisää laukku täynnä!



Ihmisemä ja Väliaikaisemä puhuivat paljon minusta. Itse en juurikaan osallistunut keskusteluun, sillä keskityin vahtimaan kalkkunaviipaleita.

 Puistojuhlan jälkeen menimme hotelliin yöksi. Ihmisemä oli soittanut sinne ennakkon, ja kertonut, että minäkin olen tulossa. Siksi siellä hotellissa oli erityinen tarvikekassi odottamassa minua! Siellä oli herkullisia luita ja muita herkkuja. Niin ja kakkapusseja. Kun ei sinne katukiveyksille kakat oikein kai maadu.


Hotellissa olin jo aika väsynyt. Onneksi siellä oli tämä mukava tuoli.



Pride-Mörkö yritti vohkia puruluuni, mutta vahdin sitä tiukasti, eikä Mörkö sitten saanut saalistaan.



Tässä nukumme Ihmisemän kanssa aamupalanjälkeisunia



Pride-Mörkökin väsähti ja tuli minun ja Tanjan kanssa nukkumaan!



Junassa istuin mielelläni Ihmisemän sylissä, koska siitä näin hyvin paluumatkan maisemia. Kuulemma meidänkin koti näkyy sieltä junasta, mutta minä en kyllä huomannut, vaikka Ihmisemä osoitti meidän parvekettakin.



Osan paluumatkasta pidin myös junaseuraa Tanjalle.

 Juna-asemalta tulimme Ihmisemän kanssa kotiin taksilla. En ole ennen ollut taksissakaan, mutta se ei paljoa poikennut muusta autoilusta. Paitsi että sain Ihmisemältä huomiota, kun se ei ajanutkaan sitä autoa, vaan se taksikuski ajoi. Yritin minä kyllä vähän sitäkin jututtaa, mutta sen piti keskittyä ajamiseen. Ihmisemä toi minut kotiin ja kertoi sitten, että hänen piti lähteä heti hakemaan Snow Flake Hyvinkäältä. Se pakkasi kimpsunsa ja lähti ajamaan. Neljän tunnin päästä se tuli takaisin, ja näin Snow Flaken ensimmäistä kertaa oikeasti! Se oli tosi suloinen, mutta sitä pelotti tosi paljon, ja se pissi heti lattialle.


Tässä on ihka ensimmäinen kuva, jonka Ihmisemä otti Snow Flakesta



Snow Flake on tosi pieni, vain puolet siitä mitä minä! Ensin sen nimeksi mietittiin Silmua, mutta nyt olemme Ihmisemän kanssa tulleet siihen tulokseen, että ehkä parempi nimi olisikin Tirri, kun se on tässä kuvassa tuommoinen Tirriäinen.



Minua ensin vähän ihmetytti, kun se Snow Flake sieltä vihdoinkin tuli, enkä oikein osannut tehdä muuta kuin heiluttaa häntää ja tuijottaa ihmeissäni. Ja kun sekin oli ihan peloissaan, eikä oikein edes liikkunut. Pikku hiljaa olemme kuitenkin tutustuneet.



Nyt olemme jo tosi hyvät ystävät, ja otamme välillä yhdessä päikkärit.



Snow Flakea vähän pelottaa ulkona, kun se ei ole tottunut kävelemään hihnassa. Siksi päätin vähän auttaa sitä, mutta Ihmisemä sanoi, että Snow Flakea taisi pelottaa vielä enemmän.

 Nyt on mennyt viikko siitä, kun Snow Flake muutti. Se on reipastunut joka päivä enemmän ja enemmän, ja uskaltaa jo leikkiäkin minun kanssani (paitsi ei ulkona). Sitä jännittää vielä tosi monet asiat, esimerkiksi portaat, mutta se yrittää kuitenkin tosi terhakkaasti ja onnistuu aina yrityksissään. Olen tosi ylpeä siitä. Välillä se vielä kakkii sisälle, mutta Ihmisemä on vienyt meitä nyt tosi paljon ulos, että Snow Flakellekin tulisi hyvä rytmi. Ehkä jo ensi viikolla se oppii!



Ihmisemä oltti minusta ja Tirristä kuvan. Minä osaan jo olla coolisti kuvissa, mutta Tirriä alkoi naurattaa ihan kamalasti, eikä se kyennyt olemaan yhtä coolisti.



Tässä kuvassa Tirrin hepulikohtaus oli jo mennyt ohi, ja sekin vähän rauhoittui.

  Kaiken kaikkiaan meillä on siis ollut jännittäviä päiviä koko viikko täynnä. Tänään menemme vielä käymään koirapuistossa illalla, ja ensi viikolla meille tulee joku vieras. Se on kuulemma Ihmisemän kaveri, ja lentää tänne Amerikasta asti. Se on oikeasti menossa Israeliin, mutta tulee täältä Suomen kautta, koska haluaa käydä moikkaamassa meitä. Raportoin sitten jälleen, miten viikko on mennyt, kunhan ehdin! Hei hei siihen asti, ja hyvää kesäviikkoa!