maanantai 27. lokakuuta 2014

Kismittävä pettymysten päivä

Tänään on ollut pettymysten päivä. Oikeastaan päivässä oli vain yksi pettymys, mutta se oli kalkkiakin katkerampi. Ihmisemä antoi minulle ja Tirrille puruluut, ja minä olisin tahtonut molemmat, mutta Ihmisemä kielsi! Kuulemma minulle riittää se yksi (se oli kyllä isompi kuin Tirrin luu, koska minäkin olen isompi). Olen ollut tosi vihainen koko iltapäivän ja yrittänyt aika-ajoin ovelasti vohkia Tirrin luun. Ihmisemä sai minut kuitenkin AINA kiinni, ja palautti luun Tirrille.

Menin sitten lopulta sänkyyn mököttämään.
Minulle tulee kyllä aina todella tärkeä olo, kun kuljettelen omaa luutani. Luulla on tarkka päivärytmi: yöksi vien sen nukkumaan Ihmisemän sänkyyn tyynyn alle, ja päivisin luu on sohvalla. Myös lenkkien ajaksi vien sen sänkyyn turvaan. Jos meille sattuisikin tulemaan murtovarkaita, ne tuskin katsoisivat Ihmisemän tyynyn alle.

Näin syyllistävästi katsoin Ihmisemää sohvalla, kun se palautti luun Tirrille.
Ihmisemää ei tuijotus häirinnyt, joten otin käyttöön järeämmät aseet.
Meille kävi tässä taannoin semmoinen juttu, että Tirrille tuli nenäpunkki. Se röhki kovasti ja hieroi nenäänsä sohvaan ja sänkyyn. Sitä myös aivastutti melkein kaikki. Ihmisemä vei meidät molemmat lääkäriin, koska kuulemma se nenäpunkki on todella tarttuvainen. Ei minulla mitään oireita kyllä ollut, mutta sain silti lääkekuurin.

Lääkkeen nimi oli Milbemax, ja sitä piti syödä yksi tabletti viikossa kolmen viikon ajan. Siinä vain kävi niin, että minä satuin olemaan sille Milbemaxille allerginen. Siksi minun ei tarvinnut syödä kuin yksi tabletti, ja sen jälkeen Ihmisemä ei enää antanut lääkettä minulle, koska menin siitä niin huonovointiseksi ja väsyneeksi. Se raportoi siitä heti lääkevalmistajalle, joka lähetti raportin edelleen Tanskaan. Minä en oikein tiedä, että miksi minun väsymyskohtauksestani piti Tanskaan asti raportoida, mutta Ihmisemä sanoi, että se on tärkeää tietoa, jos joku muukin väsähtää siitä lääkkeestä. Tärkeinta kai tässä nyt on kuitenkin se, ettei kumpikaan meistä aivastele.

Välillä meitä kyllä väsyttää ihan ilman lääkettäkin.
Viime aikoina olemme Ihmisemän kanssa myös löytäneet uuden mainion lenkkireitin. Se on todella rauhallinen, eikä siellä yleensä tule muita koiria vastaan. Se on myös mukavan mittainen lenkki, alle puolitoista tuntia, joten jaksamme Tirrin kanssa molemmat kävellä sen ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla sillä lenkillä Ihmisemä luuli, että olimme eksyneet, mutta sitten jatkoimmekin kulkua ja yhtäkkiä tupsahdimme metsästä tuttuun paikkaan rannalle. Eksymisen päihittämisen kunniaksi Ihmisemä päästi meidät riehumaan rannalla olevalle hiekkakentälle. Oikeasti siellä ei saisi olla koiria, mutta nyt ei enää ole kesä, joten Ihmisemä päätti joustaa säännöistä.

Hiekalla on mukava riehua!
Tässä kuvassa yritän houkutella Tirriä mukaan leikkiin, mutta se löysi jotain mielenkiintoista haisteltavaa.
Tirri tykkää kovasti kaivaa sitä hiekkakenttää. Yleensä se innostuu niin kovasti, että kaivaa kaikilla jaloilla yhtäaikaa ja lopulta kaatuu. Minä yritin kyllä kertoa sille, että pitää kaivaa kerrallaan korkeintaan kahdella jalalla, mutta ei se kuunnellut.

Sitten kävi näin.
Se uusi lenkki on kaikin puolin mahtava, paitsi että yleensä sen jälkimainingeissa joudumme molemmat suihkuun. Matka on osin aika mutaista, ja välillä juoksemme niin kovaa, että kaadumme ja olemme ihan kurassa. Minua se pesulla käynti ei kovinkaan enää haittaa, kun osaan jo olla suihkussa hienosti, mutta Tirriä se suututtaa kovasti. Suihkun jälkeen Tirri näyttää ihan huovutetulta pehmolelulta.

Useimmiten Tirri menee kuivautumaan Ihmisemän sänkyyn.
Ensi perjantaina Ihmisemä vie meidät hammaslääkäriin. Meidän molempien hampaat on jo kertaalleen puhdistettu tänä vuonna, mutta ne ovat menneet likaisiksi uudelleen. Ihmisemä sanoo, että joillakin koirilla on taipumusta likaisiin hampaisiin, vaikka ne söisivät paljon puruluita ja muita hammasystävällisiä rouskuteltavia. Kuulemma meidän hampaitamme aletaan harjata tämän käynnin jälkeen. Ihmisemä lupasi kananmakuista hammastahnaa, ja hyvä niin, koska ihmisten hammastahnat haisevat minusta kamalilta! Samalla lääkärikäynnillä saamme tilannekatsauksen dieettini sujumisesta. Minusta kyllä tuntuu, että olen laihtunut vähän. Ihmisemän vaaka näyttää puolta kiloa vähemmän, eli sen mukaan olisimme puolessavälissä tavoitetta, mutta siihen vaakaan ei oikein käy luottaminen. Ehkä eläinlääkärin vaaka toimisi paremmin.

Tässä on ihan muuten vain täysin asiaan liittymätön kuva eräältä lauantaiaamulta. Minulle iski akuutti halipula, joten kömmin Ihmisemän kainaloon paijattavaksi.
Ihmisemä on hiljattain havahtunut siihen faktaan, että Tirrillä ei ole lainkaan aluskarvaa ja ilmat kylmenevät. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen, ja tilasimme Tirrille mittatilaustyönä talvihaalarin. Se ei ole vielä valmis, vaan aivan suunnitteluvaiheessa. Ihmisemä haluaa, että haalari on varmasti lämmin. Siihen tulee kiinni silmukka, johon saa taluttimen, jotta Tirrille ei tarvitsisi ensin pukea haalaria ja sitten vielä valjaita. Lisäksi haalarin lahkeiden pitää olla tarpeeksi leveät, etteivät ne purista, ja niihin pitää saada irrotettavat toppasukat. Minä olen oikein kylmänkestävä, eivätkä tassunikaan palele pakkasilla, mutta Tirrin osalta asiat taitavat olla hieman toisin. Siksi irrotettavat toppasukat ovat mainio idea, jotta haalarista tulee monikäyttöisempi erilaisille keleille! Näille viileneville syyskeleille Tirrillä on kyllä hieno huppari.

Tirrin katu-uskottava syysasu.

Tässä taitaakin olla kaikki tältä erää. Palaan asiaan taas, kun jotain asiaa on! Hei hei ja mukavia syyskelejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti